Luomua Suomesta, s’il vous plaît!

Pariisin matkalla kannattaa suunnata sunnuntaina aamupäivällä Boulevard Raspail’n varrelle: Ranskan vanhin ja suurin luomutori on kuin elokuvista. Herkkuja on yhtä valtavasti kuin väkeä. Torilla törmää ministereihin ja kanistereihin, presidentti Chiracin tyttäreen, filmitähdistä Juliette Binocheen ja Gérard Depardieuhin – sekä sellaisiin makuihin, jotka olivat jo unohtuneet. Niitä on viimeksi saanut maistaa vuosikymmeniä sitten mummolan keittiössä maalla.

Voi, mitä makumuistoja! Ja kuitenkin ne tulevat Normandian maatiloilta. Se vain osoittaa, että Suomessakin on nautittu laadusta ennen tehomaanviljelyä ja siitä valmistettua teollista mössöä. Kun on maistanut pastöroimattomasta maidosta tehtyä jugurttia ja asetellut harmaita mureita kinkkusiivuja maalaisleivän päälle, tulee lapsuus elävänä mieleen.

Luomua ei tarvitse kuluttajan muualla Euroopassa etsiä; sitä löytyy kymmenistä luomukauppaketjuista, markettien luomuosastoilta ja toreilta. Luomu on Euroopassa suosittua, suurta bisnestä – ja Suomelle juuri sopiva niche, johon on viimeinkin tartuttava. Sillä siitä on muualla pula, markkinat vetävät kuin häkä ja pohjoisessa sijaitsevalla Suomella sille valmiiksi sopiva imago.

Ilmastonmuutoksen uhka on pannut EU:n laatimaan uuden kunnianhimoisen luomuohjelman. 25 prosenttia unionin maataloudesta on määrä siirtyä luomutuotantoon vuoteen 2030 mennessä. Laadun ja puhtauden sivutuotteena biodiversiteetti säilyy ja lannoitteet vähenevät niin kuin vihertäminen vaatii.

Suomessa luomu ei ole koskaan innostanut kuluttajia, kun mantra kuuluu, että täällä tuotteet ovat niin puhtaita. Kylmän maan ja yhden satokauden maataloudessa tarvitaankin vähemmän lannoitteita kuin etelässä, mutta keskitetyn elintarviketeollisuuden mankelissa on maku hävinnyt ja ”herkut” saaneet lisäaineita.

Jo esihistoriallisena vuonna 1990, kun maailmankauppajärjestö GATT:in Uruguayn kierrosta neuvoteltiin Brysselissä pitkään, oli luomu kova sana Euroopassa. Meillä luomu-sanaa oli tuskin vielä keksitty saati sitten käytetty. Jos käytävillä pörrääville Suomen edustajille asiasta vihjasi, vastaus oli olankohautus.

Meillä lähdettiin Amerikan malliin jättitilojen tielle eikä nähty, että luomun ohella myös lähiruoka alkoi nostaa päätään muualla. Ranskassa on vähitellen tehoviljelystä suunnattu niin sanottuun kohtuulliseen viljelyyn, l’agriculture raisonable, jossa lannoitteita on vähemmän, luomuun ja perheviljelmiin juustoloineen ja muine yrityksineen. Luomuviljelijöitä odottivatkin mukavat yllätykset: pääsy kalliista lannoitteista eroon ja odotettua parempi tuotto.

Mutta etenkin Suomelle luomu osuu nappiin: Brändihän on jo käyttämistä vaille valmis. Luhta valloitti aikoinaan Ranskan vaikeat rättimarkkinat kääntämällä kylmän maan maineen edukseen: Pakostakin sellaisessa maassa osataan tehdä hyviä talviurheiluvaatteita!

Kylmän maan maine tekee meistä pakostakin myös oikean luomumaan. Kun eurooppalainen näkee lentokoneen ikkunasta suomalaismaiseman, hän näkee lumisia metsiä ja peltoja. Kun hänelle valkenee, että ne ovatkin jääpeitteisiä järviä, joissa kylmän veden kalat ovat jääkaapissa, hän hoksaa, että pakostakin sellaisen kalan maku on huippua.

Nyt on aika lakata kohottamasta olkapäitä, tarttua lujasti toimeen ja ottaa vahvuus viimein haltuun. On aika etsiä parhaat vienti-ihmiset vaikka kiven alta ja organisoida pohjoisen luomun myynti Eurooppaan. Maajusseille on tarjottava muutakin kuin morsiamia: kunnon töitä, joissa tienaa tuotannollaan. Ennen kuin Ruotsi vie meiltä tämänkin tilaisuuden nenän edestä!

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.

Maajusseille on tarjottava muutakin kuin morsiamia.