Pienvesivoimasta iso haitta kalastusmatkailulle

Virtavesien virkistyskalastus on jatkuvassa nosteessa. Hyvin hoidetut kalastuskohteet ympäri Suomea varataan usein muutamissa tunneissa koko kesäksi heti, kun varausjärjestelmät aukeavat. Kohteista on kova pula, jonka vuoksi kalaan lähdetään usein merta edemmäs, mikä kuvaa hyvin harrastuksen nauttimaa arvostusta.

Meillä on valtava määrä virtavesiä, mutta suurten kansallisten mahdollisuuksien konkreettisena tulppana seisoo vesivoima. Jotta matkailu­elinkeinoa voidaan elvyttää, myös vaelluskalakannat pitää elvyttää. Aiheuttaja maksaa -periaatteen pitää toteutua.

Energiapolitiikkaa on harjoitettu jokiluonnon ja vaelluskalojen kustannuksella, hyöty on otettu uhanalaisen jokiluonnon selkänahasta, kalavesien ja kalastuksen kustannuksella.

Matkailuyrittäjien tuoma kansantaloudellinen hyöty on moninkertainen verrattuna tippavoimalan tuottoon.

EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää vesivoimaloiden kupeeseen uomaa, jossa on ympäristövirtaama. Se tarkoittaa molempiin suuntiin toimivaa ohitusuomaa, puron tyyppistä väylää, josta kala pystyy vaeltamaan ympäri vuoden.

EU-direktiivit ovat kunnossa, mutta vesivoimaa säätelevä kotimainen lainsäädäntö on huonoa, eikä vastaa nykyisiä normeja. Vesilakimme on ristiriidassa kansainvälisen näkemyksen kanssa. Vaikeinta tulee olemaan pienten pienvesivoiman saaminen vastuullisiksi, koska niiden kannattavuus on huonoa.

Yksikään energiayhtiö ei vapaaehtoisesti rakenna mitään, mikä johtaa taloudellisen voiton pienenemiseen.

Vesivoimalaluvat ovat periaatteessa tulkittu ikuisiksi. Lupa voi olla useiden satojen vuosien takaa. On selvää, että sellainen lupa ei ole nykyaikaisen ymmärryksen tasolla. Nyt on ison korjausliikkeen aika sekä valtakunnan tasolla että paikallisesti.