Yliö: Viljelijöillä on oltava oikeus puhua tuottajahinnoista
”Ollessani MTK-Etelä-Savon palveluksessa en olisi voinut kirjoittaa tämän jutun loppuun, paljonko tuottajalle pitäisi hänen tuotteistaan maksaa. Olisin siinä tapauksessa rikkonut kilpailulainsäädäntöä, kirjoittaa kansanedustaja Vesa Kallio (kesk.). ”Varmuuden vuoksi en sitä tee nytkään, koska toimivapaalla oleminen järjestötyöstä ei välttämättä tätä rikoksen uhkaa poista.”
Maatalousyrittäjien järjestäytymisaste omaan ammattijärjestöönsä MTK:oon on myös hyvällä tasolla, kirjoittaa Vesa Kallio. Arkistokuva. Kuva: Saara LaviVoisiko joku kuvitella tilannetta, jossa Suomessa palkansaajajärjestöltä kiellettäisiin osallistuminen palkka- ja työsuhdeneuvotteluihin? Varmaan voisi, mutta kuvitelmaksi se jääkin. Ja saa jäädäkin.
Maatalousyrittäjien järjestäytymisellä on Suomessa reippaasti yli 100 vuoden historia. Maatalousyrittäjien järjestäytymisaste omaan ammattijärjestöönsä MTK:oon on myös hyvällä tasolla.
Ilman MTK:n pitkää ja johdonmukaista työtä viljelijöiden, metsänomistajien ja koko suomalaisen maaseudun puolesta Suomi olisi hyvin erilainen maa. Suomi olisi merkittävästi huonompi, heikompi ja epätasa-arvoisempi maa.
Maatilat myyvät tuotteensa pääosin teollisuudelle ja teollisuudesta merkittävä osa on osuuskuntataustaista. Erityisesti tämä tilanne vallitsee kotieläintuotannossa.
Varsinkin 2000-luvulla ovat lisääntyneet niin sanotut lyhyet toimitusketjut, joissa tuotteet myydään joko suoraan kuluttajalle tai muulle paikalliselle ostajalle. Näitä ovat muun muassa Reko-ryhmät ja Facebookin kautta tuotteitaan markkinoivat tilat.
Keskeistä lyhyissä toimitusketjuissa on lisäarvoa tuottamattomien välikäsien karsiminen sekä tuottajien ja kuluttajien kohtaaminen.
Vuosien saatossa yhtiörakenteet ovat muuttuneet niin, että elintarvikkeita jalostavasta teollisuudesta on tullut valtaosin osakeyhtiömuotoista ja isoimmista toimijoista pörssiyhtiöitä. Äänivalta ja omistus on kuitenkin vahvasti osuuskunnilla niin maidossa kuin lihassa.
Tämä ääni tosin ei aina tunnu kuuluvan pörssiyhtiöissä saakka. Välillä tuntuu jopa siltä, että osuuskunnista on tullut tuottajien äänenvaimentimia pörssiyhtiöiden suuntaan.
Kun Suomessa ruuan raaka-aineen tuottajia on merkittävästi enemmän kuin raaka-aineen ostajia, ei yksittäinen tuottaja voi juurikaan vaikuttaa tuotteista saamaansa hintaan.
Hinta tulee annettuna, eikä vaihtoehtoja juurikaan ole, jos myy vuodessa satoja tuhansia, jopa miljoonia litroja tai kiloja. Joskus hinnan saattaa tietää vasta, kun maito on jo purkissa tai eläin teuraana.
Tuottajaosuuskuntien historia Suomessa on menestystarina. Ilman osuuskuntia maataloutemme ja elintarvikeketjumme olisi hyvin erilainen kuin nyt. Se tuskin olisi parempi. Teollisuus tuskin olisi edes suomalaisessa omistuksessa.
Menneet menestykset eivät kuitenkaan kanna tämän päivän maatalousyrittäjää. Tarvitaan tekoja tässä ja nyt. Näistä teoista ylivoimaisesti akuutein on tuottajahintojen nostaminen.
Tuottajahintojen nostamisen eturintamassa ja vastuussa siitä ovat tuottajien omistamat yritykset, niin lihatalot kuin meijerit sekä kaikki muut, joissa tuottajilla on äänivaltaa ja omistusta.
Itse asiassa nykyinen kilpailulainsäädäntö heikentää elintarvikeketjun kestävyyttä.
Ollessani MTK-Etelä-Savon palveluksessa en olisi voinut kirjoittaa tämän jutun loppuun, paljonko maidosta, lihasta, viljasta, porkkanoista, perunasta tai mistä tahansa muusta pitäisi tuottajalle maksaa. Olisin siinä tapauksessa rikkonut kilpailulainsäädäntöä.
Varmuuden vuoksi en sitä tee nytkään, koska toimivapaalla oleminen järjestötyöstä ei välttämättä tätä rikoksen uhkaa poista.
Nykyinen Suomen lainsäädäntö kieltää tuottajien edushenkilöiltä heidän työnsä tekemisen. Tuottajahintojen nostamista kannatan ja kehotankin siihen. En anna suositusta tasosta edellä mainituista syistä johtuen.
Purran-Orpon hallitusohjelmassa luvataan avata kilpailulaki tuottajan aseman parantamiseksi. Vielä ei ministeri ole esitystä saanut aikaiseksi.
Ja ennen kuin joku huutaa jotakin edellisestä hallituksesta ja keskustasta, niin kyllä, olisi pitänyt saada aikaiseksi jo aiemmin. Nyt on kuitenkin mahdollisuus pistää paremmaksi suuria lupailleella ministerillä ja häntä ainakin näennäisesti tukevalla muulla hallituksella.
Kilpailulainsäädäntö kaipaa nopeaa uudistamista, koska se ei kanna huolta elintarvikeketjun kestävyydestä. Itse asiassa nykyinen kilpailulainsäädäntö heikentää sitä.
On kaikkien etu, että kilpailulaki laitetaan uusiksi ja tuottajille annetaan oikeus puolustaa omaa etuaan elintarvikeketjussa. Kukaan muu sitä ei tee, elleivät tuottajat itse ja heidän etujärjestönsä.
Vesa Kallio
kansanedustaja (kesk.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
