Lukijalta: Työllistämisen keinot hukassa – pitkäaikaistyöttömien jono pitenee ja samalla työnantajilla on työntekijäpula

Kuva: Viestimedian arkisto

Työvoimapalvelut ovat Suomessa tätä nykyä enenevissä määrin kuntien harteilla. Hyvä niin, sillä näin kunnat ja kaupungit voivat suoraan itse vaikuttaa työttömistä työnhakijoista valtiolta tulevien sakkomaksujen määrään ja myös työntekijöiden työnteosta kertyvän kunnallisveron määrään.

Käytännön keinot työllisyyden edistämiseksi ovat kuitenkin työvoimaviranomaisilla mielestäni vielä hyvin hataralla pohjalla ja siksi he kaipaavat uusia ideoita, toimivia sellaisia.

Mielestäni työvoimaviranomaisten tulisi pyrkiä parantamaan työttömänä olevien työnhakija-asemaa suhteessa jo työelämässä toimiviin työnhakijoihin, ja tähän on keksittävät keinoja. Näin siksi, että työttömän on vaikeampi työllistyä, koska työnantajien asenteet heitä kohtaan eivät ole suotuisia. Valintatilanteessa työtön työnhakija on heikommassa asemassa kuin jo toisaalla työllistettynä oleva työnhakija, vaikka heillä olisi vastaava kokemus ja osaaminen. Näin se vain valitettavasti menee.

Tähän pitäisi saada muutos, joka pitäisi aloittaa työttömän työnhakijan aseman parantamisesta.

Työllisyysviranomaiset voisivat esimerkiksi yhteistyössä työnantajien kanssa asettaa auki työpaikkoja, johon valittaisiin työntekijöitä vain työttömien työnhakijoiden joukosta. Näin työttömät saisivat kilpailla omassa kategoriassaan – ei siksi, että he olisivat oikeasti huonompia tekijöitä, vaan siksi, että he työllistyisivät tässä kuviossa nykyistä helpommin. Tämä olisi yhteiskunnan ja kunnan edun mukaista.

Kun prosessi toteutettaisiin yhteistyössä palkkaavien työnantajien ja työllisyysviranomaisten kesken, työnantajien nirsous yksittäistä työtöntä työnhakijaa kohti olisi vähäisempää kuin tilanteessa, jossa työtön työnhakija kilpailee samasta paikasta jo työssä toisaalla kiinni olevan hakijan kanssa. Ehdottamassani kuviossa työnantaja ikään kuin nielaisisi syötin jo heti ensi alkuun, ja näin työttömien työnhakijoiden asema työmarkkinoilla paranisi.

Kyse on psykologiasta. Kyse on siitä, miten työtä tarvitseva työtön työnhakija työnantajalle tarjoillaan. Nykyään heitä ei tarjoilla ollenkaan, vaan odotetaan vain passiivisesti, että eri osapuolten tarpeet kohtaavat.

Nykymalli ei toimi, kun pitkäaikaistyöttömien jono vain pitenee, ja samalla työnantajat valittavat työntekijäpulaa.

Kimmo Kurppa

kauppatieteiden maisteri, psykologian väitöskirjatutkija,

Salo