Lukijalta: Metsäntutkimuksen pätkärahoitus on tehotonta – luonto noudattaa omia, hallitsemattomia aikataulujaan
Tutkimusten rahoittajat toivovat hankkeilta lyhytkestoisuutta, kirjoittaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katri Himanen. ”Nykyinen tapa rahoittaa metsäntutkimusta ohjaa työtä nopeisiin selvityksiin, simulointeihin ja aiheisiin, jotka eivät ole vuodenkierrosta riippuvaisia.”
Näytteenottoa Metlan eli nykyisen Luonnonvarakeskuksen tutkimusmetsässä. Kuvituskuva. Kuva: Kari SalonenMetsäntutkimuksen, kuten monen muunkin tutkimusalan rahoitus tulee nykyisin pienistä puroista. EU-rahoitusta jaetaan maakuntaliittojen ja ministeriöiden kautta, ja tutkimus- kehittämistyötä rahoittavat muun muassa säätiöt ja Business Finland.
Yhteistä useimmille rahoituskanaville on toivottujen hankkeiden lyhytkestoisuus. Säätiöt rahoittavat yleensä vuoden tai kahden pituisia projekteja, kolme- tai nelivuotiset hankkeet ovat muutoin tavallisia.
Rahoituksen lyhytkestoisuus luo useita ongelmia. Metsät ja sen eliöt noudattavat omia, hallitsemattomia aikataulujaan. Jos tutkitaan puiden lisääntymistä, eikä metsikkö hankevuonna satu kukkimaan, parin vuoden projekti on huteralla pohjalla. Metsän kasvu vie sen ajan, jonka se vie.
Nykyinen tapa rahoittaa metsäntutkimusta ohjaa työtä nopeisiin selvityksiin, simulointeihin ja aiheisiin, jotka eivät ole vuodenkierrosta riippuvaisia. Näille on paikkansa, mutta myös kokeellista, pitkäkestoista tutkimusta tarvitaan. Epätarkoituksenmukaista rahoituksen ohjautumista aiheuttaa myös tutkimusaiheiden uutuusarvon ylikorostaminen hakuehdoissa.
Monet huomiota ja kehittämistä vaativat asiat ovat pitkäkestoisia kysymyksiä. Epäilen, että vastaavat ongelmat koskevat muitakin aloja.
Rahoitushakemuksen teko, hankkeen käynnistäminen ja loppuraportointi syö lisäksi aikaa varsinaiselta tutkimustyöltä. Mitä hallinnoltaan raskaampia hankkeita, sitä vähemmän varsinaista tutkimusta kullakin rahoituseurolla voidaan tehdä.
Ehdotan, että rahoittajat ryhtyvät allokoimaan rahoituksesta esimerkiksi 15 prosenttia pitkäkestoisiin tutkimuksiin. Tämä voisi tarkoittaa hankkeiden pitkien toteutusaikojen sallimisen lisäksi esimerkiksi kolmivuotisten rahoitusten pilkkomista malliin, jossa koe voidaan perustaa yhden vuoden aikana ja mitata ja raportoida tutkimusaiheen ehdoilla useamman vuoden kuluttua.
Rajallisten resurssien maailmassa lisää rahoitusta ei sovi pyytää joka asiaan, mutta olemassa olevat varat voi käyttää tehokkaammin.
Katri Himanen
erikoistutkija
Luonnonvarakeskus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
