Linnunpelättimet digiaikaan

Läheltä seuraten olen vuosi­kymmenet nähnyt rastaiden aiheuttaman hävikin mansikkapelloilla. Olen myös osallistunut torjunta-ammuntoihin mansikkaviljelyksillä. Aika turhauttavaa, kun kymmenen räksää saa pelistä pois, pian on monin verroin tilalla.

Rahalliset menetykset viljelijälle – ei syödyt marjat vaan nokitut, joita on monta sataa kertaa enemmän kuin syötyjä - jotka luonnollisesti eivät kelpaa meille kuluttajille – mitataan tuhansissa euroissa. Suuremmilla pinta-aloilla lähestytään kaksinumeroista lukua.

Ikiaikaiset linnunpelättimet ja ampuminen eivät ole riittäviä keinoja.

Mutta onko tänään enää pakko kärsiä merkittävistä taloudellisista menetyksistä, torjuntoihin kulutetusta ajasta ja paukkeesta, eikö jo voitaisi siirtyä ajanmukaisiin ja tehokkaampiin pelättimiin?

Pieniä lennokkeja käytetään kasvavasti erilaisissa hyöty ja säästö tarkoituksissa. Miksei innovoida, rakenneta ja ohjelmoida kevyitä ultrakoneita erilaisten äänten kera, myös ajelemaan rastaita marjapelloilta?

Automaattisesti tietyn väliajoin ajoitettu lähtö, lataus asemalta, kaartelu syöksyineen matalalla peltolohkon yllä tai sitten ihmisen radiolla ohjaama. Radistiksi voisi haluta jopa mansikkapeltoja kaihtava suomalainen poika tai tyttö.

Ehkä aurinkopaneeleita voisi käyttää systeemissä. Alan osaajat ja harrastajat kehittämään, viljelijät ja markkinat odottavat.