Paavalin pasha
Kolumni
Kristiina hurmerinta
Ystäväni järjestämä Lasaruksen lauantai on perinteisesti pyhitetty pääsiäismunille ja reseptien tutkimiselle.
Makea hunajan tuoksu täyttää huoneen. Vahapiippu kuumenee liekin yllä. Erilaisissa karamellivärikylvyissä lilluneet kananmunat saavat vielä pääsiäisen merkit pintaansa. Kaloja, pisteitä ja pisaroita.
Ystäväni piirtää vakaalla kädellä munan ympärille ohuen linjan. Ei alkua. Ei loppua. Siinä se on. Ikuinen elämä. Viiva edustaa jatkuvuutta ja toimii suojana pahaa vastaan.
Päivä tiivistyy iltaan. Kynttilän valossa munasato näyttää lähes maagiselta.
”Ainakin seitsemän kauneinta on pystyttävä valitsemaan pashavadin koristeeksi”, sanoo emäntä.
Siis sen seitsemän kertaa seitsemän. Todellakin, mutta niinpä päivän päätteeksi onkin sitten mistä valita.
Emäntä nappaa keittiön keittokirjahyllystä kirjan ja ojentaa sen keskustelijoille. Kullalla silattu kansi kertoo, että se on Rauni Väinämön kirjoittama ortodoksinen keittokirja Paastosta juhlaan ja arkeen.
”Pasha on ehdoton”, huudahtaa yksi naisista.
Seuraa vilkas keskustelu kaloreista ja voin vaaroista.
”Höpsis! Oikeassa voissa ovat niin kalorit kuin omegakolmoset sulassa sovussa”, toteaa emäntä tiukkaan sävyyn.
”Koko homma on ollut yksi vouhotus. Solut tarvitsevat oikein toimiakseen rasvoja oikeassa suhteessa”, huomauttaa kaikkien alojen asiantuntija.
Käydään nopea ja tehokas rasvasota. Pölyn laskeuduttua porukka kaivaa kasseistaan reseptikirjansa ja niiden kalorikylläisimmät ohjeistukset.
”Siis kuinka oikeauskoisia tässä pitäisi olla?” ihmettelee maallistunut ystävämme.
”Rahka ainakin on Paavalin ohjeita noudattaen hyvä paistaa itse”, toteaa kaikkitietävä.
”Siis sen Paavalin?” toinen änkyttää.
”Böndis! Ei se Raamatun vaan se arkkipiispa Paavali”.
Sitten ihastellaan emännän neljästä osasta koostuvaa puista pashamuottia. Sen yhteen kylkeen on kaiverrettu kyrillisin kirjaimin XB, Hristos voskrese eli Kristus on ylösnoussut ja toisessa on ortodoksinen poikkipuulla varustettu risti. Formun pyramidin muoto on ylösnousuakin vanhempaa perua.
Naisparvessa alkaa sutina. Joku on nähnyt sen aiemmin. Joku on pidellyt käsissään. Itse en ollut moisesta edes tiennyt. Ja sieltä pikku selailulla löytyy niin Laatokan munkkien pasharesepti kuin arkkipiispa Paavalin lapsuudenkodin rahkantekoreseptikin.
”Kymmenen litraa punaista maitoa ja purkki piimää, niin johan lähtee käyntiin ennen kuulumattoman hieno rahka”, toteaa emäntä.
”Kuka hullu sitä alkaa itse tehdä?” kysyy kokematon.
”Siinä on katsos juuri se salaisuus, mutta oma valintahan se aina on mihin haluaa panostaa”, sivaltaa emäntä onnetonta.
”Riistoa”, toteaa maallistunut ja napsauttaa ortodoksisen keittokirjan kiinni.
Kaikkea ei onneksi tarvitse ottaa kuolemanvakavasti ja jokaiselle varmaan löytyy tapa tehdä se ihan oikea ja oma pasha. Yksi käyttää kukkaruukkua muottina, toinen perinteistä puumuottia.
”Pääsiäinenhän on hebreaksi pesach, kas siitä pasha, ja pyramidi taas muistuttaa Egyptin orjuudesta vapautumisesta”, kertoo emäntä.
”Pyramidimuoto voi olla myös Vapahtajan ruumisarkun vertauskuva”, tietää joku.
Viikonloppuna on palmusunnuntai. Virpojat juoksevat talosta taloon. Pääsiäsisaamuna kukko munii ja aurinko tanssii. Pimeä on voitettu. On kevät!
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
