Venäjä kohdataan yksin
Yhteistä Kekkoselle ja Niinistölle on vallan keskittyminen presidentille, mikä vielä korostuu kansainvälien tilanteen kiristyessä. Venäjä kohdataan edelleen yksin. Näin asia on myös tulevaisuudessa. Niinistön seuraajan vastuu on valtava.31.12.202101:00
Kylmän sodan kotimaista historiaa kuvaava Ylen uusi kausisarja on nyt ajankohtaisempi kuin tekijät itsekään arvasivat. Venäjän etupiiriajattelun suunta on kohti sellaista maailmaa, josta sarja kertoo. Erityisesti uuden itä-blokin muotoutumista kavahdetaan siihen aikanaan kuuluneissa maissa, mutta Venäjän varoitukset Nato-jäsenyyden ikävistä seurauksista on taas kerran kuultu sekä Ruotsissa että Suomessa.
Harvoin historia itseään toistaa, mutta siitä kannattaa oppia. Ilman historian tuntemusta on mahdotonta ymmärtää, miksi asiat juuri nyt ovat, kuten ne ovat. Tässä suhteessa tv-sarja antaa osviittaa meille kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tulevaisuutta koskevia päätöksiäkään ei voi tehdä ottamatta huomioon mennyttä.
Presidentti Urho Kekkosen oma vallantäyteys iskee sarjassa perustellusti vahvasti esille. Jos Suomi oli rähmällään Neuvostoliiton edessä, monet tekivät samoin päämiehensä osalta. Silti kansan syvät rivit ymmärsivät kaiken aikaa missä mennään. Sodan menetykset olivat tuoreessa muistissa, itäinen naapuri oli iholla ja presidentin korskeus siedettiin, kunhan hän hoiti hommansa.
Se, että Kekkonen pystyi tekemään itsestään korvaamattoman, oli seurausta tästä. Pelkästään itseriittoisuutta presidentin asema ei ollut. Kekkonen koki vastuunsa Suomesta suureksi, eikä halunnut muita jalkoihinsa selviä asioita sotkemaan.
Kekkonen pystyi käyttämään ahtaan ulkopoliittisen liikkumavaran niin, että Suomi onnistui samalla lähentymään myös länttä. Tulos hiveli myös taikuria itseään. Tätä idänsuhteiden antamaa henkilökohtaista etulyöntiasemaa ei kannattanut muiden kanssa jakaa.
Imelintä ja ikävintä koko kylmän sodan ajassa oli äärivasemmistolaisten taistolaisten masinoima itänaapurin kritiikitön ihailu ja erityisesti valtion omistaman Yleisradion sortuminen Neuvostoliiton mielistelyn välikappaleeksi. Tästä TV-sarja esittää näytteitä, joita ei kiusaantumatta pysty katsomaan. Niin käsittämättömiä ne ovat.
Tämän ajan paluuta on syytä varoa viimeiseen asti. Erityisesti nyt, kun lähihistorian varjot muuten tunkevat taas esiin.
Kekkosen tavoin myös tasavallan nykyinen presidentti Sauli Niinistö on ulkopolitiikan ja idänsuhteiden osalta suvereeni toimija. Erona kuitenkin on, että tällä hetkellä Venäjän toimia voi arvostella täysin vapaasti. Näin Suomessa myös tehdään. Maan demokratian, oikeuslaitoksen ja ihmisoikeuksien tila on suomalaisessa mediassa vahvasti esillä.
Erona entiseen on myös, että Niinistöä saa halutessaan arvostella vapaasti. Harva kuitenkaan haluaa.
Presidentin kyky pitää Suomen itsemääräämisoikeudesta ja läntisestä arvopohjasta kiinni vakuuttaa suomalaisia jopa enemmän kuin Kekkosen aikana kenties tapahtuikaan. Samalla Niinistön mahdollisuutta keskustella Venäjän johdon kanssa suoraan arvostetaan laajalti meillä ja muualla.
Yhteistä Kekkoselle ja Niinistölle on vallan keskittyminen presidentille, mikä vielä korostuu kansainvälisen tilanteen kiristyessä.
Venäjä kohdataan edelleen yksin. Näin asia on myös tulevaisuudessa.
Niinistön seuraajan vastuu on valtava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
