Kemin biojalostamohanke on täynnä riskejä

On ymmärrettävää, että hiljattain julkistettu Kemin biojalostamohanke saa paljon huomiota ja synnyttää toiveita niin Lapissa kuin muuallakin.

Hankkeeseen liittyy kuitenkin erittäin suuria epävarmuustekijöitä ja riskejä.

Jos hankkeen taustatahot eivät jatkossa kykene pitävästi osoittamaan, miten he ovat ratkaisseet ne ongelmat, joiden takia kaikki vastaavat hankkeet ympäri maailman ovat jääneet toteutumatta tai kaatuneet, hankkeelle ei pidä myöntää julkista tukea eikä muidenkaan rahoittajien kannata siihen osallistua.

Hankkeen merkittävimmät riskit ovat teknologisia ja liiketaloudellisia. Miten saada miljardiluokan investointi uutta tuotantoprosessia hyödyntävään laitokseen kannattamaan, kun öljytuotteiden hinnat pysyvät alhaalla?

Jos hanke olisi joka suhteessa varmalla pohjalla, vastaavia laitoksia luulisi toimivan tai ainakin olevan rakenteilla monessakin maassa. Näin ei kuitenkaan ole asian laita.

Maailmalta ei löydy yhden yhtään Kemiin kaavaillun tapaista ja kokoista nimenomaan raakapuuta biopolttonesteeksi jalostavaa laitosta. Kemiin mahdollisesti rakennettava laitos olisi siis ensimmäinen – eli koekappale kaikkine riskeineen.

UPM, Stora Enso ja moni muukin metsäyhtiö ympäri maailmaa valmisteli vastaavanlaisia hankkeita muutama vuosi sitten, kun öljyn hinta oli monin verroin korkeampi kuin nyt. Hankkeet laitettiin kuitenkin yksi toisensa jälkeen jäihin, koska riskit todettiin liian suuriksi.

Ei saatu varmuutta teknologian toimivuudesta, tuotannon kustannustehokkuudesta eikä investoinnin kannattavuudesta.

Maailman biopolttonestetuotanto on toki kasvanut paljon, mutta se perustuu lähes kokonaan maissiin, soijaan, sokeriin ja muihin peltokasveihin.

Niin sanottu toisen sukupolven biopolttonestetuotanto, joka ei kilpailisi ruokatuotannon kanssa vaan hyödyntäisi muita biomassalähteitä, ei ole kehittynyt ja kasvanut oletusten mukaisesti.

Tosin suomalainen Neste on kyennyt kasvamaan suureksi toimijaksi toisen sukupolven biopolttonestetuotannossa. Neste ei kuitenkaan käytä raaka-aineenaan puuta, vaan erilaisia orgaanisia öljyjä ja tähteitä. Tuotantoprosessi on hyvin erilainen kuin puuhun perustuvassa.

Aikoinaan lukuisista metsäbiomassaa hyödyntävistä biojalostamohankkeista vain metsäteollisuuden sivuvirtoihin perustuvat hankkeet ovat toteutuneet.

UPM:n mäntyöljyä (sellunvalmistuksen sivuvirta) hyödyntävä biodiesellaitos Lappeenrannassa on sellainen. St1 rakentaa parhaillaan sahanpuruun perustuvaa bioetanolin koelaitosta Kajaaniin.

Näiden laitosten lähtökohdat ja tuotantoprosessit ovat täysin erilaiset kuin Kemin hankkeessa.

Riskiä on näissäkin, mutta sivuvirrasta on huomattavasti helpompaa tuottaa polttonestettä kuin raakapuusta.

Kiinalainen yhtiö, jolla ei ole kokemusta suoraan puubiomassaan perustuvasta biopolttonestetuotannosta, on tuskin pystynyt ratkaisemaan ne suuret ongelmat, joiden takia metsäteollisuuden toimijat kaikkialla maailmassa ovat toistaiseksi luopuneet omista suoraan raakapuuhun (sen kaasuttamiseen) perustuvista biopolttonestehankkeistaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että Kemin hanke toteutuessaan suurella todennäköisyydellä johtaisi tilanteeseen, jossa laitos toimisi tappiolla eikä pystyisi koskaan maksamaan investointikustannuksiaan. Tällaisesta laitoksesta ei olisi kovin suurta iloa varsinkaan sen rahoittajille.