Kansallisten tukien säilyttäminen perusteltua

Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja tarkasteli hienosti nykyistä maatalouspolitiikkaa (MT 5.6.). On kuitenkin muutamia reaalimaatalouden perusasioita, joita tulee ottaa huomioon arvioitaessa tukien vaikutusta tuloksentekokykyyn eri tuotantosuuntien välillä.

Tuet muodostavat tällä hetkellä noin kolmasosan keskimääräisen tilan kokonaistuloista, mutta 190 prosenttia tilan voitosta. Näin ollen kärjistävänä esimerkkinä esitelty 20 hehtaarin rehuohran­viljelytila jatkaa tuotantoa ilman tukiakin, koska viljely ei ole taloudellisista kannustimista riippuvainen.

Päätoimiset, pelkästään maataloudesta toimeentulonsa saavat maatilayrittäjät joutuvat kuitenkin lopettamaan toimintansa kannattamattomana, kenties siirtymään osa-aikaisiksi ohranviljelijöiksi ja hankkimaan toimeentulonsa maatalouden ulkopuolelta.

En tosin ymmärrä osa-aikaviljelijöihin kohdistuvaa ”noitavainoa” etenkin, kun nykyisen EU:n ohjelmakauden eräitä tavoitteita on maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistaminen.

Keskimääräinen kannattavuuskerroin lypsykarjatuotannossa, jota myös itse harjoitan, on 0,4, eli nykyiselläkään tukitasolla ei yrittäjä saa täyttä korvausta omalle työlle ja/tai pääomalle.

Kaikkien tuotantosuuntien keskimääräinen kannattavuuskerroin on sama 0,4. Maidon tuotantokustannus noin puoli miljoonaa litraa tuottavilla, tehokkaimman kymmenesosan tiloilla on 46 senttiä ja tämänhetkinen tuottajahinta noin 10 senttiä alempi.

Taloudellisesti toimintaansa optimoiva yrittäjä ei investoi alalle, josta ei ole saatavissa kohtuullista korvausta käytetyille tuotannontekijöille. Pelkästään investointitukiin keskittyvä tukijärjestelmä ei tämän takia ole perusteltu.

Tikun nokkaan nostetut kansalliset tuet ovat suunnattu pääosin kotieläintuotanto- ja erikoiskasvituotantotiloille, joissa tuotantopanoksien käyttö suhteessa viljelypinta-alaan on keskimääräistä korkeampi, ei niinkään ohranviljelyyn. Tämän takia näiden tukien säilyttäminen on perusteltua: näillä tuotantosuunnilla on meillä edes jonkinlainen suhteellinen kilpailuetu.

On perusteeton väite, etteivätkö tilat jo nykyään toimisi markkinamekanismien ohjaamina. Jos kukaan ei ohraa tai maitoa osta, loppuu niiden tuottaminen hyvin nopeasti. Tämä osa yrittäjän riskistä realisoituu tutkijan toimen­kuvassa harvoin.

Nykyisessä markkina­tilanteessa paremman katteen lisäarvotuotteiden markkinointi on vähintäänkin haasteellista, kun toinen huomattavaa markkinavoimaa käyttävä kauppaketju on profiloinut brittiläisen halpahallin privat label -tuotteet omiksi luksustuotteikseen.