Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kalansaaliiden kehitystä tulkittava yhdessä elinkeinon kanssa

    Alueella, jossa on eniten hylkeitä ja merimetson pesiä, pyynti on vähentynyt yli 80 prosenttia.

    Uusimman tutkimuksen mukaan ahven- ja kuhakannat ovat runsastuneet Suomen rannikolla merimetsokannan kasvusta huolimatta (Lehikoinen ym.). Kun tilastoista selviää, että samaan aikaan sekä ammatti­kalastajien että vapaa-ajan­kalastajien kokonais­saaliit ovat paikoitellen romahtaneet, olisi luullut tutkijoiden hämmäs­televän tulosta.

    Kalakantojen runsas­tumisen sijasta yksikkö­saaliiden kehitys kertoo todennäköisesti jäljellä olevien kalastajien pyyntistrategioiden muuttumisesta hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamassa konfliktitilanteessa.

    Merimetsojen suorat vaikutukset kalastus­mahdollisuuksiin ovat pienemmät kuin hylkeiden, mutta tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan linnulla on vaikutusta kalakantoihin ja niiden kokorakenteeseen (Ovegård 2017). Lukuisissa aikaisemmissa tutkimuksissa, maailmalla ja meillä, on saatu saman­suuntaisia tuloksia.

    Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Saksa, Puola ja Tanska ovat jo vuosia vähentäneet merimetso­kantaa steriloimalla munia ja sallimalla ampumisen. Perusteluna on ollut vakavan vahingon estäminen.

    Vaikka joidenkin lajien yksikkösaaliit (saalis yhtä verkkoa ja vuorokautta kohti) ovatkin 2000-luvulla pysyneet suht’ ennallaan, kalastus­mahdollisuudet ovat heikentyneet rajusti. Saaristomerellä yli puolet kalastajista on joutunut luopumaan ammatistaan, ja useimpien arvokalojen saaliit ovat pudonneet yli puolella. Alueella, jossa on eniten hylkeitä ja merimetson pesiä, pyynti on vähentynyt yli 80 prosenttia.

    Ne, jotka vielä pystyvät kalastamaan, saattavat laskea pyydykset vain muutamaksi tunniksi jonkin varman päivän ajan. Tällöin kalastetaan esimerkiksi hylkeiden tai merimetsojen ajamaa parvea. Yksittäiset yksikkösaaliit saattavat olla hyviä, mutta samaan aikaan laajoilla vesialueilla kalastus on mahdotonta. Tilanne on elinkeinolle kestämätön.

    Luken tutkimusten mukaan myös vapaa-ajankalastuksen ahvensaaliissa on Saaristo­merellä havaittavissa voimakas laskeva trendi.

    Jos tutkijoiden viesti tällaisessa tilanteessa on se, että kalakannat ovat runsastuneet ja kalastuksen osalta tilanne on jopa parantunut, tulosten tarkastelussa on jotain pahasti vialla. Tutkimukset eivät saa perustua pelkästään tilas­toihin, vaan tilastojen kertomaa on tulkittava yhdessä elinkeinon kanssa. Tämän tulisi olla itsestään selvää ja asetettava kaiken tutkimus­rahoituksen ehdoksi.

    Strategioissa ja kala­oppaissa suositellaan koti­maisen kalan käyttöä. Jos kalastajille ei pystytä varmistamaan toimintaympäristöä, jossa ammatin harjoittaminen on mahdollista, juhlapuheiden kärki on syytä suunnata norjalaiseen loheen ja virolaiseen kuhaan.

    Niin kauan kuin kapea­katseinen luonnontieteellinen asiantuntemus saa olla ympäristöpäätöksenteossa hallitseva elementti, ammattikalastuksen ja samalla saaristo- ja rannikkoalueiden alamäki jatkuu.

     

    Maria Saarinen

    kalatalousaktivaattori, biologi

    Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmä

    Parainen