Oman elämänsä päähenkilö
Liika kiltteys voi kääntyä naista vastaan ja johtaa uupumiseen tai jopa masennukseen.
Ystävällinen ei voi koskaan olla liikaa. Mutta ongelma on, jos tottelee ja myötäilee liikaa toisia. Psykoanalyytikko Elina Reenkola kehottaa naisia kysymään itseltään, oletko sinä oman elämäsi päähenkilö.
On kovin yleistä, ettei nainen pidä puoliaan. Jokainen meistä tuntee lähipiiristään naisia, joilla on selviä vahvuuksia mutta jotka kuitenkin piilottavat ne työssään tai harrastuksissaan kannen alle. Toisille taas lähimmät ihmissuhteet ovat vaikeita, kun omaa tahtoaan ei saa sanotuksi ääneen.
Psykoanalyytikko Elina Reenkola pohdiskelee työssään usein, miksi nainen ei osaa pitää puoliaan. ”On vaikeaa tietää, mihin vetää rajan. Mutta pitää kuunnella itseään, ettei siedä ihan kaikkea. Sen voi tehdä ihan kiltillä tavalla ilman, että tuottaa pahaa kenellekään.”
Tottelematonkin tyttö tottelee
Suurimmalle osalle suomalaisnaisia tasa-arvo on ihana ja tavoiteltava asia, ja se on myös yleisesti hyväksytty kasvatuksen tavoite ainakin periaatteessa. Kaavamainen ajattelu naisten luontaisesta kiltteydestä ja miehistä oman tiensä kulkijoina elää kuitenkin sitkeänä kulttuurissa.
”Tutun lastenlorun tytöt on tehty sokerista ja kanelista ja poikiin taas mahtuu sotkua ja likaa. Mutta miksi tytöt hyväksyvät sen? Ei se kaikki johdu kasvatuksesta”, Reenkola painottaa.
Etenkin kaupunkikulttuurissa nuoret naiset kapinoivat: tytöt ryyppäävät yömyöhällä puistoissa ja viljelevät v:tä normaalina adjektiivina puheessaan.
”Nyt tytöiltä vaaditaan, että pitää olla kova jätkä. Varsinkin seksuaalisuuden suhteen tilanne on muuttunut: pitää puhua avoimesti suuseksistä ja olla seksikokemuksia jo suunnilleen 12-vuotiaasta.”
Reenkola näkee silti tämänkin ihanteiden kokeman häränpyllyn taustalla naisille ominaisen tottelevaisuuden. ”Tytöt seuraavat ryhmää. Jos siinä vaaditaan ryyppäämistä kadulla tai seksuaalisia kokemuksia, tytöt menevät ja tekevät niin, että saavat hyväksymistä.”
Viha voi tuottaa myönteistä
”Vie mennessäs, tuo tullessas, syötä siat ollessas”, maaseudulla kasvanut Reenkola siteeraa vanhemmille tuttua sanontaa. ”Nainen ottaa yhä usein roolin, jossa hän ajattelee muita ensin ja vasta sitten itseään.”
Tähän vääränlaisen epäitsekkyyden ihanteeseen liittyy läheisesti häpeä: heti jos ajattelet itseäsi, olet itsekäs, mistä seuraa häpeän tai syyllisyyden tunne.
”Olisi helppo nakki, jos voisi selittää, että miehet määrää, kulttuuri määrää. Mutta miksi naiset ottavat tämän osan – sen, että he eivät ole päähenkilöitä omassa elämässään?”
Rajojen vetämiseen tarvitaan aggressiota rakentavana voimana, ja aggressio on tässä mielessä laajempi käsite kuin viha, aiheesta viime syksynä kirjan julkaissut Reenkola painottaa.
Jos nainen ei pysty olemaan vihainen vaan hän tukahduttaa tunteensa, hän kääntyy sisäänpäin, mikä voi johtaa niin fyysisiin kuin psyykkisiin oireisiin. Synnytyksen jälkeinen masennus on yksi naisille tyypillinen sairaus, nuorten tyttöjen syömishäiriöt toinen. Tytöt myös viiltelevät itseään enemmän kuin pojat. Myös naisten ja tyttöjen väkivaltarikokset ovat jonkin verran lisääntyneet viime vuosina, mikä surettaa mielenterveyden ammattilaista.
”Väkivaltainen tapa toimia ei sinänsä ole naisten tapa – poikkeuksena on vain omien lasten tappaminen. Toisaalta jo antiikin myyteissä tunnettiin tällaisia hurjia naisia”, hän analysoi.
Äitiys onkin naisen varmin tapa kostaa. Monessa suvussa tunnetaan myös ilmiö, että pyyteettömästä toisen palvelijasta tulee marttyyri, joka osaa ja tietää kaiken muita paremmin.
”Läheisillehän on oikeastaan aika mukavaa, kun toinen nielee kaiken. Sitten kun hänestä tulee hankala akka, kaikki muuttuu. Naisen on usein vaikea itsekin hyväksyä sellaista käytöstä itsessään.”
Taustalla on naisen psyykkinen kehitys, joka eroaa miehen kehityskulusta jo varhaislapsuudessa. Tytöille äidistä erkaantuminen on vaikeampaa ja tapahtuu myöhemmin.
”Tytölle tulee rakastamisesta ja rakastetuksi tulemisesta tärkeä. Hän pelkää, että jos on eri mieltä kuin äiti, se vahingoittaa suhdetta häneen. Moni nainen pelkää saman mallin mukaan, että jos ottaa parisuhteessa tilaa itselleen ja toteuttaa itseään, se tuntuu vaaralliselta ja vahingoittaa toista.”
Etenkin murrosiässä monelta äidiltä vaaditaan kärsivällisyyttä hyväksyä tyttären pyrkimys erkaantua. ”Sen sietäminen on tärkeää. Mutta jos nainen on itse saanut kokea hyväksymistä, hän antaa sitä helpommin myös omalle tyttärelleen”, Reenkola sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
