Kepulla on toivoa, persuilla märkivä haava
Janne Impiö: Immos-soppa on johtanut yllättäviin toimiin perussuomalaisten sisällä.
Olipa veto, ajattelin, kun kuulin pääministeri Juha Sipilän (kesk.) päätöksestä antaa perheen kakkoskoti Kempeleessä turvapaikanhakijoiden käyttöön. Politiikantoimittajan urallani vastaavaan tekoa, arvojohtajuuden esimerkkiä ei heti tule mieleen.
Tosiasiassa monet poliitikot jäävät kansakunnan muistiin aivan muista ansioista. Toinen tosiasia on, että nykyisen eduskunnan kansanedustajista suurin osa hoitaa hommansa hyvin. Suuren salin takarivin tavikset säätävät valiokunnissaan lakeja säntillisesti ja ajallaan, mutta vaalikauden päättyessä edustajien puheet ja teot eivät ylitä minkäänlaista uutiskynnystä.
Poliitikoista yllättäjiksi yltävät vain muutamat. Heitä, jotka pystyvät tuomaan poliittiseen keskusteluun jotain, mitä muut eivät aiemmin ole tehneet. Omaperäisen jutun kehittely vaatii tietysti osaamista, kokemusta, mutta ajantaju lienee viime kädessä tärkein taito. On osattava toimia silloin, kun aika vaatii.
Miksi juuri pääministeri päätti toimia kuten toimi? Kotimaan sisäpolitiikassa huomion siirtäminen yhdestä asiasta toiseen ei helposti onnistu. PR-temppu ei muuta tosiasioita miksikään: Sipilän hallitus on edelleen rajusti koulutuksesta ja sosiaalietuuksista leikkaava.
Pääministerille eleellä keskusta ainakin pystyy erottumaan pakolaiskriisin hoidossa muista hallituspuolueista – erityisesti perussuomalaisista. Suomalaisten kyynisyydestä huolimatta Sipilän kodinjakopäätös on herättänyt niin paljon positiivista henkeä yli puoluerajojen, ettei vastaavaa ole vähään aikaan Suomessa nähty.
Politiikan julkisuudella on toinen puoli. Teot voivat johtaa myös poliitikon harhapolulle, josta ei ole paluuta varsinkaan sosiaalisen median aikakaudella. Kerta toisensa jälkeen jotkut kansanedustajat joutuvat tähän tilanteeseen.
Esimerkkiä ei tarvitse pitkään muistella. Perussuomalaiset on saanut paljon ikävää julkisuutta kansanedustaja Olli Immosen vuoksi. Hän kohautti heinäkuussa Facebook-päivityksellään, jossa hän uhosi taistelulla monikulttuurisuutta vastaan.
Immos-soppa on johtanut yllättäviin toimiin perussuomalaisten sisällä. Kansanedustajan teoilla ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta puolueen sisällä. Tapaus jätettiin some-kansan riepoteltavaksi ja muhimaan puolueen sisälle useiksi viikoiksi. Immosen teko sivalsi perussuomalaisiin märkivän haavan, jonka parantamiseen ei puolueessa ole vakavasti ryhdytty.
Joku sentään haluaisi itsensä kohusta muistettavan. Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen suivaantui tunkkaisella tavalla Immos- kohun synnyttämästä keskustelusta. Putkonen laati Tuumaustunnilleen listan henkilöistä, poliitikoista ja toimittajista, jotka ovat ikävillä mielipiteillään ottaneet kohteeksi perussuomalaisen puolueen Immos-kohun aikana.
Absurdista reaktiosta huolimatta Putkonen kirjautti itsensä listojen historiaan, joukon jatkoksi Tiitisen, Liisan ja Lipposen listojen perään. Putkosenkin tapa toimia osoitti, että poliitikot tarvitsevat jatkuvasti julkisuutta. Mutta miten julkisuutta hankkii, on tyylikysymys, eikä siitä pidä tinkiä.
@jimpio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
