Perusopetukseen pitää satsata

Opetusneuvos Martti Pajulammi kirjoitti asiaa oppivelvollisuuden pidentämisestä (MT 16.11.).

Oppivelvollisuuden pidentäminen on väärin kohdistettu toimi, jos erityistä tukea tarvit­sevia ja peruskoulun jälkeen vaille toisen asteen koulutuspaikkaa jääviä haluttaisiin auttaa.

Hallitukselle on annettu myös erityisopetuksen ammattilaisten taholta asiassa palautetta, mutta eivät ota ministerit kuuleviin korviinkaan. Pitkään alalla toimineita, hyvin nimenomaan käytännön asioista perillä olevia ja asiaan vihkiytyneitä olisi syytä viimein kuunnella. Tasapuoliselle asioiden tarkastelulle ei ole ollut riittävästi sijaa.

SDP on luonnollisesti kannattajakuntansa alku­lähteillä pyrkiessään lisäämään rahaa toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Sinne on rahaa syydetty vuosikymmenien varrella. Perusopetuksessa ja erityiskouluissa ei aina ole varaa ostaa edes oppikirjoja. Diagnoosiperusteisten ja tarpeeksi pienten erityisopetus­ryhmien muodostamisesta ja riittävistä tuntimääristä puhumattakaan.

Esitetty oppivelvollisuuden pidentäminen jättäisi yhä vain jo vuosikymmeniä rahapulasta ja monista muista puutteista kärsineet, oikeasti heikoim­massa asemassa olevat ja vahvaa erityistä tukeakin tarvitsevat lapset ja nuoret vaille resursseja. Resursseja, jotka alun perin otettiin pois 1990-luvun hallitusten toimesta.

Erityiskouluja jopa joistakin kunnista lakkautettiin ja tuntikehyksiä leikattiin jopa kymmeniä prosentteja. Tunti­kehysleikkaukset piilotettiin valtionapujen leikkauksiin. Silloisten hallitusten (varsinkin Lipposen I hallitus) asiantuntijoina käytettiin amerikkalaisesta koulutuspolitiikasta innostuneita. Integraation ”taikasanaa” käytettiin verhoamaan mittavat säästötoimet ja leikkaukset, jotka kohdistuivat pahiten juuri tukea tarvitseviin oppilaisiin ja heidän kouluihinsa.

Lopputulos tästä noin 25 vuotta sitten tehdystä koulutuspoliittisesta linjauksesta on nyt nähtävissä valtamediankin päivittäin taivastellessa nuorten pahoinvoinnin syitä.

Asiat menevät jatkossakin monien lasten ja nuorten kannalta ”päin seiniä”, koska perus­opetukseen, missä rahan ja tuen tarve on suurinta, ei saada apua. Raha ei riitä, koska nyt sitä jaetaan yleisen oppivelvollisuuden pidentyessä sinnekin, missä ei olisi tarvetta.

Ei kai tässä auta enää kuin henkilöiden vaihtaminen vaaleissa, että saataisiin kenttää kuuntelevia päättäjiä.