Lukijalta: Perintöveron poistaminen olisi fiksua aluepolitiikkaa

Kuva: Timo Filpus

Aluepolitiikkaan käytetään Suomessa mittavia julkisia varoja tukien, investointien ja erityisohjelmien muodossa. Tukipolitiikan sijaan maakuntien elinvoimaa olisi mahdollista kohentaa tehokkaalla ja yksinkertaisella keinolla: poistamalla perintö- ja lahjavero.

Aalto-yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että perheyritykset vastaavat 42 prosentista yrityssektorin työllisyydestä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella niiden merkitys korostuu entisestään. Monissa maakunnissa perheyritykset ovat alueensa keskeisiä työnantajia työllistäen usein suurimman osan yksityisen sektorin työntekijöistä.

Pienillä paikkakunnilla perheyritys on usein ainoa jäljelle jäänyt työnantaja palvelujen vetäydyttyä maakuntakeskuksiin. Ne pyörittävät kauppoja, rakentavat, ja pitävät yllä paikallista palveluverkostoa.

Vähintään 50 henkilöä työllistävät perheyritykset kasvavat lisäksi nopeammin ja kansainvälistyvät useammin kuin muut vastaavan kokoiset yritykset. Ne eivät ole pelkästään paikallisia selviytyjiä, vaan myös vientitalouden moottoreita.

Perheyritysten liiton ja Taloustutkimuksen selvitys paljastaa, että suomalaisissa perheyrityksissä on yli viisi miljardia euroa varoja odottamassa sukupolvenvaihdosverojen maksua. Tämä rahasumma on poissa investoinneista ja uusista työpaikoista.

Lähes 70 prosenttia perheyrityksistä ilmoittaa, että sukupolvenvaihdokseen varautuminen on siirtänyt tai rajoittanut investointeja. Maakunnissa tämä tarkoittaa seisovia tehtaita, lykkääntyneitä laajennuksia ja hidastuvaa kasvua.

Ruotsi poisti perintöveron vuonna 2005 ja Norja vuonna 2014, koska sen katsottiin vaikeuttavan perheyritysten sukupolvenvaihdoksia ja keräävän suhteessa kustannuksiin vain vähän verotuloja. Ruotsissa pääomat ovat palautuneet tehokkaammin markkinoille ja taloudellinen toimeliaisuus on lisääntynyt.

Suomessa sukupolvenvaihdoksiin kohdistuva vero on Euroopan korkeimpia. Tällä on suora vaikutus maakuntien elinvoiman hiipumiseen.

Tero Korkalainen

Espoo