Lukijalta: Raskas kaasujalka ja väsymys kiusaavat - kesäkuukaudet ovat liikenneonnettomuuksien aikaa

Kirjoittaja muistuttaa, että kesä on liikenteessä vaarallisinta aikaa.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Liikenteen onnettomuuksien määrä kasvaa kesäkuukausina. Mistä se johtuu ja voidaanko onnettomuuksia estää?

Suomen suvi on suloinen paitsi silloin, kun tarkastellaan tieliikenteen onnettomuustilastoja. Talvikauteen verrattuna kesäkuukausina tapahtuu enemmän henkilövahinkoon johtavia onnettomuuksia. Kevääseen verrattuna määrä jopa tuplaantuu. Trendi on vastaava myös pidemmän aikavälin tarkastelulla. Kesäaikaan sattuu noin kolmasosa tieliikenteen henkilövahingoista. Osuus on pysynyt samana koko 2000-luvun ajan.

Esimerkiksi nuorten henkilövahinkojen määrä kaksinkertaistuu kesäliikenteessä. Viikonloput ja eritoten kesälauantait ovat tilastojen valossa tyypillistä aikaa nuorten liikenneonnettomuuksille, joissa näkyvät ylinopeus, väsymys, kiinnittämätön turvavyö ja päihteet - tai kaikkien näiden yhdistelmä.

Nuorten onnettomuusriksi kasvaa usein silloin, kun kyydissä on kavereita. Näyttämisen halu, tarve kilpailla ja ryhmäpaine näkyvät etenkin nuorten mieskuljettajien ajotavassa. Kokematon kuljettaja ei aina osaa kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, joista saattaa aiheutua vaaratilanteita.

Samaa vikaa voi kyllä nähdä myös kokeneemmissa kuljettajissa. Liikenteessä vaarallisten tilanteiden välttäminen saattaa olla ihan pienistä valinnoista kiinni: pidänkö kuljettajana nollalinjan päihteissä, ajanko nopeusrajoitusten mukaan ja siirränkö ajoa seuraavaan päivään sen sijaan, että hyppäisin rattiin rättiväsyneenä? Kesäyö antaa monta asiaa anteeksi, mutta turvavyön kiinnittämättömyys ei ole näistä yksi.

Kun tilastoja tarkastellaan, kesän henkilövahingoissa näkyvät myös kaksipyöräisillä tapahtuvat onnettomuudet. Suvi on sesonkia myös museoautolla ja asuntoautolla kulkeville sekä moottoripyöräilijöille ja polkupyöräilijöille.

Eritahtisten liikkujien kirjo tiestöllä tarkoittaa, että aina ei pääse kulkemaan sitä vauhtia, mitä itse haluaisi. Jos edessä edetään hitaampaa vauhtia, voi liikenne jonoutua ja hermot kiristyä. Silloin voi houkuttaa lähteä ohittamaan riskipaikassa. Ohittaa saa kuitenkin vain silloin, kun sen voi tehdä turvallisesti kaikkien kannalta.

Tämä on erityisen tärkeää pitää mielessä pyöräilijöiden kohdalla. Aina ei tiellä ole piennarta, jolloin pyöräilijä ajaa ajoradalla. Kun pyöräilijän ohi ajetaan, sivusuunnassa on pidettävä riittävä turvaväli. Pelkkä auton ilmavirta saattaa saada pyöräilijän heittelehtimään ja aiheuttaa vaarallisen tilanteen tai onnettomuuden.

Auton ratista ei sivusuuntaisen välin riittävyyttä välttämättä ohitustilanteessa hoksaa. Liikenneturvan viimevuotisessa kyselyssä suurin osa autoilevista kokee ohittavansa pyöräilijän niin, että ohitusetäisyys on turvallinen. Kuitenkin yli kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että autoilijat ohittavat pyöräilijän liian läheltä.

Nyrkkisääntönä voikin pitää sitä, että ohitukseen käytetään viereistä kaistaa myös pyöräilijää ohitettaessa. Ja lähdetään ohittamaan vain turvallisessa paikassa. Hetken ajo pyöräilijän perässä ei hidasta matkantekoa kokonaisuudessaan. Liikenneturvan kysely kertoo, että tässä on suomalaisilla petraamista: joka kymmenes lähtisi ohittamaan pyöräilijää, vaikka ohitustilanteessa on riskejä.

Vaikka ajokunto vaikuttaa kulun turvallisuuteen ympäri vuoden, väsymys ja päihteet korostuvat kesäliikenteen vitsauksena. Riippumatta siitä, millä kulkuneuvolla on liikenteessä, itsensä kanssa olisi hyvä tehdä selväksi jo ennen kosteaa iltaa, että humalassa en aja, enkä nouse tutummankaan rattijuopon kyytiin. Pikemminkin kaverille tulisi tehdä palvelus ottamalla auton avaimet pois.

Pyörä tai sähköpotkulauta eivät myöskään ole baari-illan menopelejä. Merkittävä osa sähköpotkulautaonnettomuuksista ja arvioiden mukaan lähes joka kolmas pyöräilyonnettomuus tapahtuu humalassa.

Yleisesti ottaen, jos olo tuntuu normaalista poikkeavalta, kovin väsyneeltä tai tokkuraiselta, ei liikenteeseen ole turvallista lähteä. Ratissa väsyneenä sinnittelevä kuljettaja on todennäköisesti jo ylittänyt tai ylittämässä oman toimintakykynsä rajat. Kun väsymys iskee, kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu, silmänräpäysten kesto pitenee ja voidaan liukua mikrouneen. Mikrounen aikana kuljettaja ei huomioi ympärillään tapahtuvia asioita tai edes huomaa, että valot sammuvat. Seuraava herääminen voi tapahtua ojan pohjalta tai sairaalasängyltä.

Autoilijoista peräti 15 prosenttia on viimeisen vuoden aikana ajanut niin väsyneenä, että on pelännyt nukahtavansa rattiin. Moni ei kuitenkaan ole valmis siirtämään ajoa väsymyksen takia. Voisiko tänä kesänä toimia toisin?

Rainer Kinisjärvi

aluepäällikkö

Liikenneturva