Äitiys on Mäenpään tärkein rooli

Sovinto-elokuva on kertomus siirtolaisuudesta. ”Siitä mitä se on, kun joutuu kantamaan häpeän viittaa sukujuurten takia, vaikka niiden pitäisi ollavoimavara ihmiselle”, Outi Mäenpää pohtii. kuva: Rolf Konow 

Mielipide

16.3.201115:00

Kolumni

Mia Palokallio

Aili Moilanen uskoi, että elämä muuttuu paremmaksi, kun yrittää ja tekee työtä. Ainakin lapsilleen hän toivoi parempaa. Suomalaisperheen uusi alku 1970-luvun Ystadissa oli ladattu toivein.

Toisin käy. Vastoinkäymiset saavat perheen vanhemmat juomaan, ja perhehelvetti lyö leimansa lasten elämään.

Ailin roolin tehnyt Outi Mäenpää toivoo, että Sovinto-elokuva saa meidät miettimään, mitä tarkoittaa, kun vanhemmat eivät pysty olemaan vanhempia. ”Jos syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan, miksei näihin nuoriin ja lapsiin tartuta ajoissa ja oteta huostaan?”

”Lapsen voi hylätä niin monella tavalla”, Mäenpää toteaa. ”Lapsen edelle voi mennä vaikka työ. Ailin elämäntarina pistää pohtimaan, mitä on rakkaus, mitä riippuvuus. Sitä minun on vaikea ymmärtää, että Aili pisti miehensä lasten edelle.”

Vanhemmuuteen ja äitiyteen kuuluu aina jossain mittakaavassa syyllisyyden tunne. Se on tuttua Mäenpäällekin. ”Mun oma äitini sanoi minulle kun tulin äidiksi, että sun sydän on nyt sun ittes ulkopuolella”, Mäenpää toteaa. ”Ja niin se on.”

”Pidän äitiyttä äärimmäisen tärkeänä. Olen ennen kaikkea äiti. Juoksen kilpaa ajan kanssa, että pystyn käsittelemään omat traumat, jotta en siirtäisi niitä lapsille.” Sovinto-elokuvan vanhemmat eivät siihen pystyneet.

Näyttelijälle Ailin rankka, mutta vahva rooli oli houkutteleva näyteltävä. ”Kirjan luettuani tiesin, että teki elokuvan miten tahansa, Ailin rooli on niin moniulotteinen, elävä ja lihallinen, että sen pystyy näyttelemään.”

”Ailin elämä oli raskaita tunteita täynnä. Häpeää, kyvyttömyyttä, hirveää surua, pettymystä, psyyke murtuu. Siihen on päälle vielä alkoholismi, josta minulla ei ole mitään kokemusta.” Näyttelijä joutui läpikäymään sen kaiken.

”Mun metodilla joutuu menemään tosi syvälle kaikkiin kipupisteisiin”, Mäenpää kertoo. ”Outin ja Ailin väli oli kurottava hetkittäin umpeen, olla psyykkisesti lähes romuna, ja silti samaan aikaan oma psyyke pidettävä kasassa.”

Kohtausten näytteleminen oli niin rankkaa, että Mäenpää kertoo ”maadottaneensa” itsensä aina ennen kipeimpien kohtausten kuvaamista. ”Maadotan itseni niin, että pidän kiinni jostain fyysisestä, vaikka seinästä. Tuollaisten tunteiden läpikäyminen on muuten niin rikkovaa, että on tärkeää, ettei se ulotu itseen.”

”Silti näytteleminen myös antaa hirveän paljon. On antoisaa saada elää pari kuukautta jonkun toisen elämää. Kun tulen takaisin omaan elämääni, näen sen uudesta näkökulmasta.”

”Tosin Ailin rooli oli kamalan raskas, en olisi halunnut elää Ailin elämää päivääkään pitempään”, Mäenpää hymyilee.

Ailin rooli toi Mäenpäälle Ruotsin elokuva-alan Guldbagge-palkinnon parhaasta naissivuosasta. Myös elokuvan ohjaaja Pernilla August palkittiin. Silti roolin vastaanottaminen ei ollut Mäenpäälle aikoinaan suinkaan itsestäänselvyys, päinvastoin.

”Menin koekuvaukseen vain tavatakseni Pernilla Augustin, pidän häntä niin loistavana näyttelijänä”, Mäenpää kertoo.

”Olin menossa naimisiin, eivätkä elokuvan aikataulut sopineet aikatauluihini mitenkään. Sitä en tiennyt, että Pernilla oli jo etukäteen päättänyt, että hän haluaa minut.”

Perheen työn edelle laittava Mäenpää ehti kieltäytyä roolista kolmesti, kunnes puoliso kannusti tarttumaan rooliin. ”Mieheni sanoi, että hänestä olisi hyvä, että tekisin sen roolin. Että voisi olla hyvä, jos hän viettäisi tuolloin enemmän aikaa poikien kanssa.”

”Minulla on hieman fatalistinen suhtautuminen rooleihin”, Mäenpää tunnustaa. ”Kun jotkut roolit ovat menneet ohi aikataulujen takia, olen ajatellut, että ne ei ole tarkoitettu minulle. Ailin piti tulla mun kautta.”