KAUNIITA UNIA, MÄYRÄ

Salaperäinen hiippari

TEKSTI: Topi Linjama KUVA: Kuvaliiteri/Reijo Salminen PIIRROKSET: Stiina Hovi

Mäyrän (Meles meles) talviuni kestää suunnilleen marraskuulta huhtikuulle. Uni ei ole kovin syvää, vaan suojasäiden tullen otus voi käydä haukkaamassa raitista ilmaa. Esimerkiksi viime talvena mäyrät nukkuivat levottomasti.

Nukkumaan mennessään mäyräuros voi painaa parikymmentä kiloa. Kevään tullen paino on pudonnut puoleen.

Suunnilleen joka toinen vuosi pesään syntyy talviunien päätteeksi muutama poikanen. Pikkumäyrien silmät avautuvat vasta kuukauden iässä, juhannuksen tienoilla poikaset uskaltautuvat ulos.

Suomessa elelee 50 000–70 000 mäyrää. Yleensä mäyrän tapaa tienposkessa kuolleena. Elävän mäyrän harva on nähnyt, eikä ihme, sillä se viettää valtaosan elämästään maan alla. Maan pinnalla eläin seikkailee paljolti öiseen aikaan.

Mäyrällä on reviirillään yksi pääluola. Pääluola voi olla monikerroksinen ja jopa vuosisadan ikäinen. Kulkuaukkoja pesään on useita ja tunnelit voivat olla sadankin metrin pituisia. Pääluolan alakerrassa nukutaan talviunet. Pienempiä päiväluolia reviirillä voi olla kymmeniä.

Brittiläinen Kenneth Grahame kuvaa mäyrää antaumuksella lastenkirjassaan Kaislikossa suhisee. Lumimyrskyn pauhatessa viisas herra Mäyrä viettää uneliasta underground-elämää. Mäyrän maanalaisen valtakunnan ytimessä palaa takkatuli, ja ruokaa on yllin kyllin. Toinen britti, Susan Varley, on kirjoittanut lastenkirjan, jossa mäyrä tulee vanhaksi ja tietää pian lähtevänsä Pitkään Tunneliin.

Briteille mäyrä on tärkeä eläin, sillä saarivaltakunnasta ei juuri muita isoja petonisäkkäitä löydy. Lisäksi Ison-Britannian mäyräkanta on Euroopan tihein. Maassa toimii noin 80 mäyräyhdistystä, jotka pyrkivät edistämään mäyrien hyvinvointia.

Mäyrää sanotaan pedoksi, mutta sen suolisto ja hampaisto viittaavat pikemminkin kasvisruokavalioon. Toisin kuin muut näätäeläimet, mäyrä syö esimerkiksi sieniä, tammenterhoja ja maahan pudonneita omenoita. Syksyisin se ahmii viljaa. Toki mäyrälle kelpaavat myös eläinkunnan tuotteet kuten kastemadot, sittiäiset, pikkunisäkkäät, linnunmunat ja haaskat.

Näätäeläimeksi mäyrä on sosiaalinen. Samalla reviirillä voi elellä kokonainen mäyräklaani, mutta yleensä vain yksi pariskunta saa poikasia.

Maata tonkivaa mäyrää on verrattu sikaan. Kaivajana mäyrä eli metsäsika peittoaa miltei eläimen kuin eläimen. Mäyrillä on kaivuutyö veressä ja ne näyttävät kaivelevan lyhyitä tunnelinpätkiä silkasta kaivamisen riemusta.

Siisteysvaatimuksiltaan mäyrää ei voi verrata sikaan, sillä mäyränaaras suursiivoaa luolan keväin syksyin. Mäyrä ei myöskään tee tarpeitaan minne sattuu, vaan ne käyttävät tiettyjä käymäläalueita.

Mustan ja valkean juovittama naama on antanut aiheen nimittää mäyrää metsärosvoksi. Ruumiin pituus on noin metri, josta hännän osuus 15 cm. Turkki on tummanharmaa, jalat mustat.

Mäyräkanta on tihein eteläisessä Suomessa, pohjoisesta laji puuttuu. Lehti- ja sekametsät ovat lajin suosiossa. Peltoja saa kernaasti olla lähistöllä. Mäyrä ei kuitenkaan ole kovin tarkka elinympäristövaatimuksissaan.

Aikoinaan mäyrää pidettiin kanalintujen pesiä tuhoavana vahinkoeläimenä. Nykyisin ollaan sitä mieltä, ettei mäyrä liiemmin vaikuta lintukantoihin. Myöskään viljapelloilla mäyrä ei saa aikaan merkittävää tuhoa.

Karkeana ja melko harvana mäyrän turkkia ei meillä nykyisin arvosteta, mutta ennen siitä tehtiin esimerkiksi laukkuja. Mäyränkarvasta on aiemmin tehty partasuteja, jollaisia Kiinasta voi vieläkin ostaa. Metsäsian trikiinipitoista lihaa on paras olla syömättä.

Metsästäjälle mäyrästä ei irtoa juuri muuta kuin kokemuksia ja turkki koristeeksi. Silti sitä metsästetään. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan mäyriä pyydettiin maassamme viime vuonna yhdeksän tuhatta, vain hieman vähemmän kuin oravia.

Usein mäyrää metsästetään luolakoirien avulla. Mäyräkoira tai tehtävään sovelias terrieri usutetaan mäyrän luolaan, jossa koira hätistää mäyrän johonkin umpiperään. Sieltä metsästäjä kaivaa eläimen ammuttavaksi. Toisinaan mäyrä kaivautuu umpiperästä pakoon ja kaivajat löytävät vain koiran. Sellaistakin voi tapahtua, että koira juuttuu syvälle luolan uumeniin ja apuun tarvitaan kaivinkonetta.

Mäyrä on salaperäinen hiippari, jonka olemassaolosta meillä ei välttämättä ole aavistustakaan. Kun oppii tuntemaan mäyrän elintapoja, jälkiä mäyrästä huomaa siellä sun täällä. Asutut pesät, mäyrien tekemät polut, käymälät reviirien laidoilla sekä pienet kuonolla tehdyt kuopat maassa antavat mustanaamion ilmi.

Salaperäinen hiippari

MÄYRÄ (Meles meles)

Paino: 7–15 kg

Ruumiin pituus: 65–85 cm (+ häntä 15 cm)

Poikasten määrä: 1–5

Elinikä: 6–7 vuotta

Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Toukolan pojat laulavat pilkkalaulun Jukolan veljeksille: ”Lauri-poika metsäss’ häärii, katselevi puita väärii, mäyränä nummia tonkii.”

Minä mäyränä melskasin mekkosi alla, runoili puolestaan rock-yhtye Leevi & the Leavingsin Gösta Sundqvist.

Mäyrä kesyyntyy ja sitä on pidetty kotieläimenä. Kiinassa mäyriä tarhataan.

Keskiajalla järjestettiin mäyrätaisteluita. Koirat taistelivat mäyrää vastaan, kunnes mäyrä menehtyi.

Sellaisista paikannimistä kuin Mäyrämäki, Mäkrämäki, Metsäsianvuori tai Mäyräharju voi päätellä, että mäyrä rakentaa pesänsä usein rinteeseen. Luhangan vaakunaan on kuvattu mäyrä.

Ranskaksi mäyrä on blaireau, joka merkitsee myös partasutia. Samoin englannin sanalla badger voidaan tarkoittaa sekä mäyrää että mäyränkarvasta tehtyä sutia.

Jos saksalainen ”nukkuu kuin mäyrä”, ”schläft wie ein Dachs”, hän nukkuu kuin tukki.