Metsä ja puutuotteet vievät kohti tavoitteita

Ilmastopolitiikassa ajattelemme metsiä herkästi vain hiilinieluna, mutta puusta valmistetut rakennukset ja puutavara toimivat myös pitkäaikaisena hiilivarastona. Edelleen pätee vanha kansanviisaus ”joka kirvestä säästää, se metsää vihaa”. 70–100 vuoden iässä metsän kasvu on ohittamassa aktiivisimman vaiheen, ja silloin tämä puusukupolvi on valmis siirrettäväksi jalosteina rakennuksiin.

Suomessa puhutaan puukadosta, vaikka metsien puuvarat kasvavat enemmän kuin koskaan. Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että yli 140-vuotiasta puuta ei saa kaataa. On jopa ehdotettu, että kaatamaton metsä on itsessään niin arvokasta, että sen pitäisi näkyä euroina metsänomistajille. Samaan aikaan suojelualueita ehdotetaan lisää joka puolella Suomea.

Tämä ajattelu johtaa tilanteeseen, että metsä hoitamattomana lahoaa paikalleen ja luovuttaa lahotessaan sisältämänsä hiilen ilmakehään hiilidioksidina. Onko meillä tähän varaa? Ilmasto ei tykkää tällaisesta, ei myöskään valtion kassa.

Mätänevä puu ei anna vientituloja, joilla valtion jättivelkaa pitäisi maksaa. On ymmärrettävä, että vain hyvin hoidettu metsä kasvaa ja näin sitoo hiilidioksidia ja tuottaa happea.

Pölkyn sahat ovat toimintansa aikana sitouttaneet miljoonia kuutiometrejä alueen puuta rakennuksiin ympäri maailmaa. Näihin on sitoutunut hiili, joka ei kuormita ilmakehää. Pölkky on käyttänyt toimintansa aikana 25 miljoonaa kuutiota tukkia, josta on valmistettu yli 11 miljoonaa kuutiota puutuotteita. Samalla on syntynyt alueelle työtä, taloudellista toimeliaisuutta ja hyvinvointia.

Onko meillä Suomena varaa rapauttaa elinkeinotoimintamme peruspilarin metsän tarjoama työ, hyvinvointi ja hiilinielu. Mielestäni meidän pitäisi nyt rohkeasti panostaa puuraaka-aineeseen perustuvaan tuotekehitykseen ja uusiin puurakentamisen tuotteisiin sekä sivuvirtojen jalostamiseen. Jopa sähköautojen akkujen osia tehdään kohta uusiutuvan puun sivutuotevirroista.