Susiasioiden oudot kuviot
”Koirasuden tappamasta metsästyskoirasta ei saa korvausta”, on maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari ilmoittanut, sillä vain suojellun suurpedon aiheuttama vahinko korvataan, eikä koirasusi ole suojeltu suurpeto.
No, eipä olla huolissaan, sillä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Samuli Heikkinen on antanut lausunnon, ettei tällä vuosituhannella ole Suomessa todettu kuin kolme koirasutta, Sotkamossa, Parkanossa ja Juvalla. Siis kaikki muut ovat hänen mielestään puhtaita susia, ja näin ollen korvaus tulee kaikissa tapauksissa.
Olen kuvannut suurpetoja vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 1995 kuvasin susipentuetta lähes kuukauden ajan. Myös siitä pentueesta on taltioituna otoksia tunnin kestävälle videolleni.
Pirttivaaran salomökilläni Ilomantsin Käenkoskella kävi useaan kertaan Petroskoissa majaansa pitänyt ja Itä-Karjalassa petoja kauan tutkinut professori Pjotr Danilow, joka on kuuluisa ja tunnustettu asiantuntija suurpetoasioissa. Hän sanoi katseltuaan videoesitystäni 1990-luvun lopulla, että pentueen isä oli ulkoisten merkkien perusteella ihan varmasti koiran ja suden risteymä, hybridi.
Siinä pentueessa oli kuusi penikkaa, jotka kaikki lähtivät talvelle. Niiden jälkeläiset jolkottelevat nyt luonnossamme. Eivätkö ne ole periyttäneet jälkeläisilleen muuta kuin puhtaan suden ominaisuuksia?
Petovalokuvanäyttelyitteni ja susivideoesitysteni tiimoilta ovat muutamat asiantuntijoina pidettävät henkilöt todenneet, etteivät kaikki niissä esiintyneet yksilöt ole olleet puhtaita susia.
Paitsi dna-tutkimus myös ulkomuotoon perustuva morfologinen tutkinta määrittää esimerkiksi sudesta, onko kyseessä puhdas yksilö vai hybridi.
Korvausratkaisusta päätettäessä tulee mieleen seuraavaa: kun villieläimeksi jälkien perusteella todettu suurpeto aiheuttaa vahingon, kuka ottaa siitä morfologisen tai dna-testin?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
