Joka kevät uudelleen
Maratoonari ja viljelijä tarvitsevat periksiantamattomuutta, uskoa ja sitkeyttä.
Vapun tienoilla järjestävään Kyrönjoki-maratooniin osallistujien pitää varautua kaikenlaisiin keleihin. Myös alueen viljelijä ovat samoihin aikoihin lähtövalmiina toukotöihin. Kuva: Timo FilpusOlin viikonloppuna Ylistaron Alapään nuorisoseuran järjestämässä Kyrönjoki-maratonissa kökässä eli talkoissa. Maraton järjestettiin nyt 38. kerran. Se on vaatinut järjestelyt vuosien varrella hoitaneita kyläläisiltä sitkeyttä ja sitoutumista. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1976 tapahtuman nimi oli Alapää Hölkkä, mutta vuonna 1986 nimi muutettiin Kyrönjoki-maratoniksi. Muutos oli perusteltu, koska kyseessä ei todellakaan ole vain hölkkä. Voimassa oleva reittiennätys on 2.25.49. Siihen saa juosta tosissaan.
Kuuluttaja muisteli, että alkuaikoina tapahtuma järjestettiin vapun aattona ja oli vaikea saada teini-ikäisiä mukaan järjestelyihin. Todettiin siihen serkun kanssa, että täällä ollaan alkuaikojen teinit edelleen.
Liikennettä ohjatessa katselimme vähän haikeanakin, kun naapurin pojanpoika äesti peltoa kylvökuntoon. Samalla pureva pohjoistuuli toi vienoa lannan aromia kylän ylle. Näin Vapun tienoilla se on maalaiskylissä melko yleinen aromi.
Kyrönjoen ja peltolakeuden välissä kulkeva reitti on maaseutumaraton kaikin maustein. Siellä ei pörrää helikopterit kuvaamassa, mutta pelloilla on mahdollista nähdä aitoja maatalouden työnäytöksiä.
Keli on mitä se on, mutta maraton ja viljely ovat ulkoilmalajeja.
Vaikka Kyrönjoki-maratonin aika on silloin kun se on, on käynyt mielessä, etteikö Kyrönjoki-maratonia voisi järjestään myöhemmin kesällä. Olisi ehkä lämpimämpää ja maalaiskylän yllä leijuva aromikin voisi olla vapun tienoota raikkaampi.
Jokainen maaseudulla kesä–heinäkuussa ollut tietää, miltä niitetty heinä tuoksuu. Jos juoksun aikana tulisi väsy, voisi kellahtaa vaikka heinäpaalien päälle lepäämään. Loppukesästä voisi juosta nauttien kypsyvän viljan hienosta aromista.
Pohdin myös, että mikä vaikutus kylän yllä olevalla aromilla on juoksusuoritukseen. Kukaan ei ääneen moittinut, mutta vauhdista päätellen näytti, että osalla oli kiire pois reitiltä. Osa otti tilanteen Tahko Pihkalan hengessä, ettei matka tapa, vaan vauhti. Siinä ehti Suomen tasaisimmalla maratonreitillä katsella ja aistia maalaismaisemaa.
Eräs juoksija osallistui tänä kevään Kyrönjoki-maratonille 29. kerran.
Eräs juoksija osallistui tänä kevään Kyrönjoki-maratonille 29. kerran. Kelit eivät ole läheskään aina olleet kohdillaan. Hän on saanut tottua maaseudun vappuisen aromin lisäsi kylmyyteen, vesi-, räntä- ja lumisateeseen ja kovaan vastaiseen pohjoistuuleen.
Kaikesta huolimatta hän on ilmestynyt lähtöviivalle kevät toisensa jälkeen. Näin tapahtui myös viime lauantaina. Siinä sitä on periksiantamattomuutta, uskoa ja sitkeyttä. Näitä ominaisuuksia tarvitsee myös nykypäivän viljelijä. Kevät toisensa perään tarvitaan uskoa ja sitkeyttä. Keli on mitä se on, mutta maraton ja viljely ovat ulkoilmalajeja.
Pari vuotta sitten MT:ssä kysyttiin, mitä viljelijöille tarkoittaa maausko. Erään vastaajan mielestä ”Maauskon alttari on pelto. Maausko on toivoa ja tulevaisuutta". Näitä tarvitaan näin aikoina.
Hyvää vappua sekä menestystä toukotöihin ja kasvukaudelle.
Kirjoittaja on MT:n pääkirjoitustoimittaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
