Avainlippu kertoo kotimai- sesta työstä

Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa 20.9. kirjoitetaan, että Avainlippu-merkki ei anna takeita alkuperästä.

Keskustelussa on tärkeää erottaa toisistaan valmistusmaa ja raaka-aineiden alku­perämaa. Avainlipulla on selkeät kriteerit, minkä perusteella merkin käyttöoikeus myönnetään tuotteille. Avainlippu-tuotteen valmistuksen tulee aina tapahtua Suomessa. Tämä on ensisijainen ja tärkein kriteeri.

Suomessa tapahtuvan valmistuksen lisäksi vaaditaan, että tuotteen kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että kaikista niistä kustannuksista, jotka kohdistuvat tuotteen valmistukseen siihen asti, kun se lähtee valmistavan yrityksen varastosta asiakkaalle, vähintään puolet syntyy Suomessa. Tämä kattaa raaka-aineet tai komponentit, valmistuksen sekä muut muuttuvat ja kiinteät kustannukset tuotteeseen kohdistettuna.

Merkkiä voidaan hakea myös elintarvikkeille. Silloinkin vaaditaan, että tuote on valmistettu Suomessa. Hakemuksen arvioinnissa toimikunta määrittelee ensin, toteutuuko valmistus eli onko kyseessä prosessi, jossa raaka-aineiden jalostusarvo nousee ja jossa tapahtuu aitoa teollista valmistusta. Tässä kohtaa esimerkiksi pelkkä tuotteen pakkaaminen ei riitä eikä täytä Avainlipun kriteerejä.

Koska Avainlippu on merkki suomalaisesta työstä eikä raaka-aineista, ei sen vaatimuksena ole, että kaikki raaka-aineet tulevat Suomesta.

Avainlippu ei saa johtaa ketään harhaan. Olemme ohjeistaneet sitä käyttäviä elintarvikealan yrityksiä, että heidän tulee aina Avainlipun yhteydessä kertoa, jos pääraaka-aine tulee muualta kuin Suomesta.

Kuluttajalle Avainlipun viesti on tutkitusti selkeä – se on tuotteessa merkki siitä, että tuote on valmistettu Suomessa ja tuo työtä Suomeen.