Yksineläjä vetosi ylivoimaisesti

Juho Koivumaanahon elämä kaukana kaikesta kiinnosti lukijoita. Kuva: Pekka Fali 

Lukijalta

Sähköttömässä talossa tiettömän taipaleen takana asuvan Juho Koivumaanahon elämä kiinnosti Kantrin lukijoita ja sai tarttumaan kynään. Juttu herätti ajatuksiin omastakin elämästä.

Ääniä saivat toki muutkin jutut, kuten tähtitaivas- ja sukututkimusharrastuksista kertovat. Moni totesi, että oli vaikea valita parasta juttua, kun kaikki olivat hyviä.

Kiitos kaikille äänestäneille. Arvonnassa Kantri-paidat menivät seuraaville:

Airi Luoma, Soini

Pentti Siikaluoma, Kuusamo

Jussi Paananen, Vesanto

Tapani Tammela, Ähtäri

Heimo Lehtimäki, Virrat

Yksin muttei yksinäinen -juttu sopii erittäin hyvin näin jouluhössötyksen keskelle. Ihminen voi olla onnellinen ja vähään tyytyväinen tällaisissakin oloissa. Muuten olisin sitä mieltä, että joulupukki voisi tuoda Juholle uudet nahkasaappaat!

Hannu Haarala, Kuikka

Kertomusta tästä miehestä voisi lukea moni ihminen ja ajatella, mitä kaikkea turhaa teemme.

Henna Asikainen, Hinnerjoki

Jutussa tuntui puhuvan onnellinen ihminen. Kaikkea tuntui olevan, mitä tarvitsee. Kunnioitettava elämänasenne. Kunpa enemmän ihmiset pääsisivät siirtymään Juho Koivumaan asenteeseen.

Toivo Miinalainen, Riihikoski

Juttu oli koskettavaa luettavaa. Valinta viettää tällaista elämää – tänä päivänä – on varmaan aika harvinaista!?

Sisareni saavat Kantrin kiertoon, hekin pitävät siitä. Tulee moneen kertaan tarkkaa luettua. Kannustan: jatkakaa samaan malliin.

Terttu Nousiainen, Huutotöyry

Ehdottomasti kiinnostavin juttu oli Yksin muttei yksinäinen. Terveiset toimitukseen: Teette upeaa lehteä, jota on ilo lukea! Olisi hienoa voida ostaa sitä myös irtonumeroina.

Eeva-Liisa Metsäkylä, Helsinki

Osuma tuli jutusta Yksin muttei yksinäinen. Yksinkertaisen kauniisti kirjoitettu hienosta aiheesta. Tuli mieleen Putte-possun nimpparit: ”Oi jospa oisin saanut olla mukana...”

Paavo Ahtiainen, Hämeenlinna

Tykkään lukea tavallisten ihmisten tavallisia tarinoita, kuten Kantrissa yleensä onkin. Muutenkin älyttömän hyvä lehti, joka meillä luetaan tarkkaan ja laitetaan kiertoon – kun kovasti kysellään!

noita10

Monesta hyvästä jutusta kolahti lujimmin Äärettömän äärellä. On tullut katseltua tähtitaivasta monta kertaa. Aina sitä tuntee itsensä pieneksi ja mitättömäksi sen session jälkeen!

Mauri Långvik, Ylöjärvi

Katso taivaan taidetta,

kuuta sekä tähtiä,

hiljaisuutta kuuntele;

– on pieni ihminen!

Äärettömän äärellä.

Terttu Laaksonen, Jämsä

Tähtihetkiä-pääkirjoitus oli jo puhuttava, tähtitaivas todella johdattaa ihmisiä. Toinen kohahduttava oli Pieni paketillinen jouluiloa. Kumpikin Mia Palokallion kirjoituksia. Toinen huippujuttu oli Jouni Hirnin kirjoittama Äärettömän äärellä.

Milja Kiiski, Onkiniemi

Jouni Hirnin väsäämät jutut ovat mielenkiintoisia, asiallisia ja sujuvasti kirjoitettuja. Niitä on mukava lukea! Äänestän joulukuun suosikiksi ”Äärettömän äärellä”.

Sirkka-Liisa Haapamäki, Oulu

Kantrissa on niin monta hyvää juttua, että on vaikea valita. Vähän sukututkailua harrastaneena kiinnitin huomioni heti Sukututkimus vie juurille -juttuun. Tähtitaivas jo kannessa kiinnosti, joten hyvänä kakkosena Äärettömän äärellä. Ja nuo himmelit ovat aivan sykähdyttävän ihania.

Marjatta Saari, Koria

Niin monta hyvää juttua, vaikea valita. Oljesta kiinni hieno, itsekin olen joskus tehnyt himmelin ja tiedän, miten kova työ niissä on. Odotettu vieras kertoo kotisairaanhoidon tärkeydestä, kuinka moni vanhus odottaa. Kotihoitoon pitäisi lisätä paljon hoitajia.

Lea Maijala, Virrat

Lehti taas täynnä luettavaa. Mikähän lehti: No tietysti Kantri. Mukavin juttu oli mielestäni Oljesta kiinni.

Ellen Jalonen, Hinnerjoki

Minua kiinnostavin juttu on Oljesta kiinni. Ihastelin tätä himmelintekoa. Tosi taidokasta työtä ja samalla vaalitaan vanhaa perinnettä, sen niin harva enää taitaa. Kaikki himmelit ovat kauniita, mutta erityisesti Kuusi-himmeli.

Eila Tapio, Loimaa

Lukemista Kantri-liitteessä oli riittävästi joulunajaksi. Koskettavia aiheita ,joka jättivät ajatuksia ja mietteitä elämästä ja sittä miten toiset ovat vähäänkin tyytyväisiä. Paras juttu oli Palvelun moniottelija, jossa kerrotiin Reetta Lyytisen yritysryppäästä. Tälläisiä Reettoja maamme tarvitsi enemmän, mutta myös heidän palvelujensa käyttäjiä.

Erityisesti nostan pipolakkiani naiselle joka hoitaa yrityksenä, kotinsa, ynnä muun siinä sivussa. Siinä saa olla varsinainen taituri.

Sirkka-Liisa Ojala, Leteensuo

Onneksi oli joulunpyhät, sain rauhassa lukea Kantrin kannesta kanteen. Taas olitte kaivaneet jostain tosi mielenkiintoisia juttuja. Parhaan löytäminen oli vaikeaa. Pitkän pohdinnan jälkeen kallistuin Palvelun moniottelijaan. Hän oli tarttunut rohkeasti uusiin haasteisiin, jotka eivät olleet ihan helppoja. Tsemppiä jatkossa hänelle!

Liisa Rytky, Haapavesi

Yksin muttei yksinäinen, Ei vain leivästä. Odotettu vieras. Nämä kolme ovat ajatuksia antavia ja sisällöltään tärkeitä. Paremmuusjärjestykseen en niitä voi laittaa. Kaikki kolauttivat.

Kristina Palo, Suovanlahti

Paras juttu oli Ei vain leivästä. Oli mielenkiintoista ja liikuttavaa lukea Juho Lipposen elämäntyöstä ja ehkä kaikkein koskettavinta oli se, että hän on tunnustava kristitty. Hieno juttu, kiitos siitä!

Pirkko Hirvi, Vehniä

Ei vain leivästä -juttu oli elämänläheistä tekstiä. Samaa pohdintaa jokaisella elämänsä aikana. Usko ja arki kohtasivat inhimillisesti. Sitähän se on: raadollisuus laittaa vaikka kiroilemaan, vaikka sielu ja mieli ei haluaisi.

Marja Kiukas, Hamina

Lehden tekeminen on ilmeisen helppoa, kun hyviä aiheita näyttää löytyvän tolkuttoman paljon. Arvontani parhaasta jutusta lankeaa tällä kertaa sukunimen perusteella: Odotettu vieras sai pisteet siksi, että olen puuhastellut sotaveteraanien kanssa kuusi vuotta ja tiedän, kuinka tärkeätä on, kun edes joku käy katsomassa!

Kiitos monista muistakin hyvistä jutuista!

Esko Petäjä, Isokyrö

Vaikea valinta, koko lehti täynnä hyviä juttuja. Yksin muttei yksinäinen tuo mieleen niin monella eri tavalla yksinäisiä, yksin asuvia ihmisiä. Heistä moni kyllä tarvitsisi apua ja seuraa. Päädyin kuitenkin äänestämään päätoimittajan juttua Brändätään.

Vuokko Jaakola, Kiikoinen