Pystymettä ei petä

Kaikenlaiset motoristit ja moottoripyörät ovat tervetulleita Pystymettään. Tapahtumassa ei ole kuppikuntia. 

Eila Paronen hakkaa halkoja viikonlopun varalle. 

Leirin pystytys on tiimityötä. Ville Saarilampi tekee solmun kuin vanha tekijä. Juha-isä ja Tiina-äiti avittavat. 

Pystymettän Uimareiden leiri on pystyssä. Nyt otetaan rennosti. 

On lokakuun toiseksi viimeinen perjantai. Moottoripyöriä saapuu virtana keskelle synkkää umpimetsää Mäntsälän perukoille. Jännitystä lisää se, että tarkkaa määränpäätä ei ole kerrottu etukäteen. Viimeiset kilometrit ajetaan opastekylttien perusteella.

Sadat säitä pelkäämättömät motoristit kokoontuvat joka syksy kahteen Pystymettä-tapahtumaan, jotka järjestetään metsän keskellä vuosittain vaihtuvissa paikoissa.

Tie kapenee ja muuttuu kuraiseksi. Metsäautotien päästä löytyy Pystymettä-leiri, jonne kokoontuu satoja motoristeja. Kaukaisimmat ovat saapuneet lähes 400 kilometrin päästä yöpymään koleaan ja kosteaan metsään.

Pystymettän idea on yksinkertainen: järjestäjät tuovat paikalle juomaveden, polttopuita ja riukuvessan. Motoristit tuovat mukanaan kaiken muun tarvittavan. He nukkuvat erilaisissa teltoissa tai itse rakentamissaan laavuissa ja valmistavat ruuan itse.

Tapahtuma on ilmainen. Mitään ohjelmaa ei järjestetä, eikä alueelta löydy myyntikojuja tai huoltorakennuksia.

Pystymettään kokoonnutaan tapaamaan kavereita ja samanhenkisiä ihmisiä.

Metsässä panostetaan myös kulinarismiin. Avotulella tehdään monenmoisia herkkuja: on loimulohta, soppaa, lettuja ja rosvopaistia.

Vuodesta 1980 järjestetty Pystymettä on kiertävä tapahtuma. Tänä vuonna järjestelyvastuu osui Kari Kuismalle moottoripyöräkerho MP69:stä. Tapahtumapaikaksi valikoitui hänen omistamansa metsä Mäntsälän Lukon kylällä. Kuisma on kokenut Pystymettän kävijä ja kokoontumisajojen järjestäjä.

Jotkut saapuvat paikalle museokilvissä olevilla moottoripyörillä, toiset uusilla. Joukossa on paljon sivuvaunuja.

”Halutessaan tänne saa tuoda mukanaan vaikka orkesterinkorokkeen, jos se mahtuu moottoripyörän päälle. Joskus metsään on raahattu seurojen talojen kokoisia telttoja ja levysoittimia. Myös aggregaatteja ja diskovaloja on käytetty, mutta ne eivät oikein sovi tapahtuman henkeen”, Kari Kuisma toteaa.

Hän toivoo metsänomistajana, että maastossa olevat risut sekä pystyyn kuivaneet puut päätyisivät leiriläisten polttopuuksi. Jokainen kävijä siivoaa omat jälkensä, joten jätehuoltoa ei tarvita.

Kuisman metsään majoittui viikonloppuna yhteensä 460 motoristia.

”Osallistujamäärää on suuri osittain siksi, että olemme lähellä pääkaupunkiseutua. Mukana on ilahduttavan paljon ensikertalaisia. Ennen tapahtumaa tuli paljon yhteydenottoja, joissa kyseltiin muun muassa millaisia varusteita tarvitaan mukaan.”

Kuismaa huolestuttaa tapahtuman tulevaisuus. Nuoria kaivattaisiin mukaan.

”Osallistujien keski-ikä on melko korkea. Ei voida puhua pärinäpojista. Tapahtuma kuihtuu tätä menoa.”

”Pystymettä on upea sekoitus moottoripyöräilyä, seurustelua ja luontoa”, sanoo saksalaissyntyinen Mathias Tilch, jolla on menossa neljäs Pystymettä.

”Täällä on yllättävän rauhallista. Kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä”, pitkään Suomessa asunut mies kehuu.

”Tämä on hieno viikonloppuaktiviteetti. Metsässä on mukavampaa olla kuin istua baarissa. Saa vaimokin viettää vapaan viikonlopun”, espoolainen Ilpo Juvander sanoo vieressä.

Ville Saarilampi, 9, pystyttää laavua vanhempiensa Tiinan ja Juhan kanssa. Ville on nuoresta iästään huolimatta Pystymettän vakiokävijä.

”Poikaa ei tarvitse tuoda väkisin tänne. Kysymme häneltä joka vuosi kiinnostaako häntä lähteä ja vastaus on aina myöntävä. Ville on partiolainen, joten hän kyllä pärjää hyvin metsäolosuhteissa”, äiti Tiina Saarilampi sanoo.

Etelän Pystymettä järjestetään aina lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Tänä vuonna sää oli vuodenaikaan nähden lämmin. Joinain vuosina on ollut lunta ja 20 asteen pakkanen.

Pystymetän tunnelma on parhaimmillaan iltahämärässä. Nuotiot loimuavat, taskulamput välkkyvät ja metsästä kuuluu tasainen pulina.

”Leirejä ja tulia on kaikkialla. Kierrämme juttelemassa leireissä, vaikka emme tunne kaikkia”, Tiina Saarilampi sanoo.

Pystymettä on jäänne menneiltä vuosikymmeniltä. Koska tapahtuma ei tuota senttiäkään rahaa ja kaikki tekeminen on jokamiehenoikeuksin sallittua, tapahtumajärjestämiseen liittyvä byrokratia ja lupalappusota siihen eivät yllä.

Moni motoristi toteaa, että Pystymettää on vaikea pukea sanoiksi; se täytyy kokea. Kun on viettänyt viikonlopun haastavissa olosuhteissa, vaatimatonkin asunto tuntuu luksukselta.

Myllykoskelainen aviopari Arto Heino ja Eila Paronen sytyttävät nuotiota kosteilla puilla. Nuotiosta tupruttava savu kirvelee silmiä.

”Jokainen kerta on omanlainen selviytymistarina. Täällä joutuu haastamaan itsensä toisella tavalla kuin arkena kotioloissa”, Arto Heino sanoo.

Heino ja Paronen viettävät samalla ajokauden päättäjäisiä. Tosin viime vuonna he viettivät häämatkan Isojoella järjestetyssä Pystymettässä.

”Kun täällä pärjää, se tuottaa mielihyvää. Eikä voi vähätellä sitä, että me pärjätään kahdestaan haastavissa olosuhteissa. Tämä on samalla eräänlainen parisuhdeviikonloppu. Aika kuluu pitkälti ruuanlaittoon ja leirin ylläpitoon. Ei täällä kaipaa muuta ohjelmaa”, Eila Paronen lisää.

Pystymettän uimarit MCC -kerhon teltoilla lentää armoton läppä. Sahtipullo kiertää.

Huumorimielessä perustettu moottoripyöräkerho on tunnettu siitä, että sen jäsenillä tapana on uida Pystymettän lähellä sijaitsevissa järvissä tai muissa jorpakoissa.

Pystymettän uimareista kiertää hulvattomia tarinoita. Kun kerran sopivaa vesistöä ei meinannut löytyä millään, niin uimapaikaksi valikoitui lähettyviltä löytynyt uhrilähde.

Kerho on rajannut jäsenmääränsä yhdeksään, mutta vuosien saatossa joukkoon on hyväksytty liuta uimavalvojia, jäänsärkijöitä ja muita ”hangaroundareita”. Myös eläimiä on ”animal membereina”.

”Olemme mahdollisimman epävirallisia. Lisäsimme kerhon perään yhden C:n, koska haluamme erottua liivijengeistä” kerhoa johtava Asko ”El Presidente” Reunanen linjaa.

Kerhon jäsenet ovat kotoisin eri puolelta Suomea ja päätyneet mukaan sattumien kautta. Näin kävi myös Lankisen Pekalle.

”Mietimme ennen yhteistä Venäjän reissua, että otammeko mukaan matkaradion vai Lankisen. Päätimme ottaa Pekan ja kadumme sitä edelleen ankarasti”, Reunanen naurahtaa.

Kerho järjestää myös omia kokoontumisajoja. Marraskuussa on vuorossa Räntä Drive In ja toukokuussa Routa Drive Out. Perusidea on sama kuin Pystymettässä: kokoonnutaan yhteen ja ollaan luonnon armoilla.

”Silloin kun matkustamisen pitää toteutua mahdollisimman mukavasti ja hyvällä menopelillä, oikea paikka on taksin takapenkki”, presidentti-Reunanen filosofoi.

Juuri kun olemme lähdössä, Pystymettässä alkaa sataa. Se ei tunnu haittaavan ketään. Pystymettäläinen ei pienestä valita.