Lapsi kasvaa osana yhteisöjä

Sote-uudistuksen yhteydessä on korostettu hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista. Niihin on erityisesti panostettava lapsuus­iässä, sillä lapsuus ja sen yhteisöt muodostavat perustan myöhemmälle hyvinvoinnille.

Mutta vastaavatko sote-­uudistuksen keinot näihin haasteisiin?

Edistävä työ jää korjaavan työn jalkoihin, jos sen asemaa ei korosteta lainsäädännössä, rahoituksessa ja strategioissa. Hyvinvoinnin edistämisessä on huomioitava yksilönäkö­kulman lisäksi yhteisönäkökulma.

Lapsuus ja vanhemmuus eivät toteudu tyhjiössä, vaan osana yhteisöjä. Erityisen tärkeitä hyvinvoinnin rakentamisessa ovat lapsien ja perheiden palvelut ja niissä muodostuvat yhteisöt: varhaiskasvatus, koulu, vapaa-ajan toiminta sekä vanhemmuuden tuki eri muodoissaan. Jos nämä perus­rakenteet pääsevät rapautumaan, syrjäytymisen ehkäisy­projekteilla ei tilannetta korjata.

Lapsiperheiden palveluissa tärkeää on jatkuvuus. Se vahvistaa luottamusta asiakkaiden ja ammattilaisten välillä sekä mahdollistaa varhaisen tuen ja ongelmien ennalta ehkäisemisen. Tämä korostuu neuvolapalveluissa ja kouluterveydenhuollossa.

Huomioimalla paremmin yhteisöllisiä näkökulmia lapsi- ja perhepalveluissa voidaan saavuttaa niin yksilöiden kuin yhteisöjen kannalta parempaa hyvinvointia.

Hyvinvoinnin eriytymiseen ei voida vastata vain tunnistamalla riskiryhmiä eri tausta­tekijöiden, kuten sosioekonomisen aseman, perusteella. Silloin voi unohtua, että kaikki lapset ja perheet voivat tarvita tukea taustatekijöistä riippumatta.

Kun tarkastelemme yhteisöjen hyvinvointia, voimme paremmin kiinnittää huomioita myös ulossulkeviin rakenteisiin ja toimintatapoihin.