Lääkäri tulkoon vaikka Espanjasta, kunhan joku hoitaisi sairaat.

Mielipide

17.5.201718:30

Kolumni

Simo Ralli

Kenellä muulla on pää pyörällä, tuosta tulevasta, ihanasta ja paljon tapetilla olevasta Suomen terveyspalvelujen uudistuksesta – Sotesta?

Jos joku tuosta palvelujen, yhteiskunnan ja yksityistämisen hässäkästä kaiken ymmärtää ja tietää, mihin se lopullisesti johtaa, väitän, että tämä henkilö pystyy myös ratkaisemaan olemassaolomme tarkoituksen ja paikkamme maailmankaikkeudessa.

Minä en tiedä muusta varmasti kuin tästä hetkestä ja menneisyydestä. Niistäkin toki rajallisesti, oman kokemukseni mukaan.

Sen sanon, että tuleva uudistus ei ainakaan kauheasti voi pahemmaksi muuttaa terveyspalveluja ja hoitamista maaseudulla.

Ei ole kahvipöytää, kyläläisten tai ystävien tapaamista, jossa ei päiviteltäisi terveydenhoidon nykymenoa. Tietääköhän nykysysteemissä edes siellä töissä olevat, kuinka toimitaan? Sen verran sekava härdelli on terveydenhuollosta rakennettu.

Jo nimi kertokoon kaiken. Kun menen lääkäriin, menen silloin: Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymään. Toden totta, tuohon sanahirviöön menen, jos lääkäriä tarvitsen. Maaseutu on täynnä tuollaisia terveyskuntayhtymiä.

Vielä kymmenisen vuotta sitten sain lääkäripäivystyksen omasta kunnasta. Nyt vaivasta kuin vaivasta ajelen toiselle paikkakunnalle yli kolmekymmentä kilometriä.

Yöllä, jolloin hätäkin on varmasti suurempi, päivystys on yhdeksänkymmenen kilometrin päässä.

Saan toki lääkäripalvelua kotipaikaltakin, kiireetöntä sellaista. Jos sen tänään tilaan, pääsen lääkäriin jo heinäkuussa! Kiire ei saa todellakaan olla.

Onneksi ambulansseja pyörii kylillä, enemmän kuin koskaan. Potilaita hoidetaan jo tien päällä.

Aina ambulanssin tulo ei tarkoita, että kyytiin pääsisi. Tiukentuneet ohjeet pyrkivät pitämään potilaat kotona, jos ne vain suinkin pystyvät.

Kun et anna periksi, pääset hoitoon. Ambulanssit ja taksit kuljettavat potilaita pitkin maakuntaa. Perätoukua ajellaan kantasairaalaan.

Menevätköhän terveyskeskusten yhdistymisistä tulleet säästöt ihmisten kuljettamiseen paikasta toiseen? On eri asia ajaa hoidon perässä kymmenen kuin sata kilometriä.

Olen perinteinen suomalainen mies, joka ei lääkärille soita, ennen kuin pää on kainalossa tai flunssaa on podettu viikkotolkulla.

Kun soitan päivystykseen alkaa ankara tenttaus: ”Oletko syönyt valkosipulia? Hunajaa? Poretabsia? Buranaa? Kuumaa mehua?”

Tyhmänäkö minua pidetään? Kyllä kotikonstit on jo koitettu. Jos pääsen testin läpi, pääsen myös lekurin pakeille vielä samana päivänä.

Onneksi Virosta on löytynyt lääkäri, jolle kelpaa myös maaseutulääkärin virka. Riittävällä suomella hoidetaan asia kuntoon ja flenssu pois tiehensä.

Terveydenhoidon ammattilaisia en syytä. He tekevät työtänsä siinä organisaatiossa, mikä on ylhäältä määrätty.

Sitä olen vain aina ihmetellyt, kuinka yksityislääkärille mennessä kaikki on tehokasta ja nopeaa? Se on kummallista kuinka lääkäri Suomessa voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, julkisella kiireinen, stressaantunut työläinen, illalla tehokas ja asiantunteva yksityislääkäri.

Onko niin, että raha ratkaisee? Ruotsissa tämä ei ole mahdollista.

Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan uutta henkeä terveydenhoitoon myös maaseudulla.

Jos viidentuhannen asukkaan kunnassa kannattaa oma kummikorjaamo, luulen että päivystävällä kylälääkärilläkin olisi hommia. Lääkärit tulkoot vaikka Espanjasta, jos ei suomalaisia lääkäreitä maaseutu kiinnosta.

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.