Toisen vuosikurssin puimamies ihmettelee: Uusi puimuri oli pyörillä kulkeva iso tietokone
Asiantuntijat esittelivät, kuinka naputellaan näyttöpäätettä ja puimuri itse hoitaa säädöt ja kaiken muun. Esitys oli hyvä, mutta en kyllä pysynyt kärryillä. Tähänkö ura kaatuu?
Tietotekniikka on tullut jäädäkseen myös puimurinhyttiin. Kuva: Markku Vuorikari12.9.202207:00
Nykyään puhutaan paljon elinikäisestä oppimisesta ja opiskelusta. Se onkin tarpeen, koska maailma muuttuu niin nopeaa tahtia, että koko ajan tarvitaan uusia tietoja ja taitoja. Erityisesti tietotekniikka on tullut niin vahvasti mukaan kaikkeen, ettei ilman sen osaamista pärjää enää mitenkään.
Moni ikääntynyt on joutunut huomaamaan, että lähes kaikki asiointi edellyttää tietokoneen käyttöä. Jos et osaa, putoat armottomasti rattailta. Jos haluaa hoitaa asioita kasvokkain, joutuu liian usein matkustamaan kymmenien kilometrien päähän. Sekään ei aina onnistu, kun aika pitäisi varata nettisivuilta.
Työelämässäkin vain muutos on pysyvää. Esimerkiksi toimitustyössä ei riitä, että tuntee ja opiskelee asioita, mistä kirjoittaa.
Pitää osata jatkuvasti uusiutuvaa tietotekniikkaa. Välillä tuntuu, että ATK:sta on tullut rengin sijaan isäntä. Ei auta valittaa, uusia taitoja pitää siis jatkuvasti opetella, vaikka se raastaa hermot riekaleiksi.
Osaaminen on suhteellista. Yksi asia, minkä olen luullut osaavani, on puimurilla ajaminen. Sitä on tullut tehtyä kuudella vuosikymmenellä! Niin se aika kuluu, kun on mukavaa.
Myös puimurikurssi on tullut käytyä. Isä ja hänen veljensä ostivat uuden puimurin, Massikka 186, ja laittoivat jälkikasvun Hankkijan koetilalle kursseille. Olimme serkun kanssa selkeästi kurssin nuorimmat, mutta innokkaimmat. Vieläkin luulen osaavani purkaa ja koota Massikan.
Vuosikymmenet kuluivat, isännyydet ja puimuri vaihtuivat. Tuli ohjaamot, ilmastoinnit, hydrot ja turbot. Muutos tapahtui lähes huomaamatta aiheuttamatta suurempia ongelmia.
Ei tarvinnut kurssittaa, koska homma oli hallussa ja osaaminen vahvaa. Sitten tuli tenkkapoo.
Toissa vuonna puimurin vaihto tuli taas ajankohtaiseksi, koska puimuri oli ohittanut rippikouluiän. Uusi puimuri oli pyörillä kulkeva iso tietokone.
Aluksi en suhtautunut asiaa sen vaatimalla vakavuudella, puimuri kun puimuri. Jatketaan siitä mihin edellisenä vuonna jäätiin. Väärin.
Pääsin taas – 45 vuoden tauon jälkeen – puimurikurssille. Vaikka olimme vasta toisen vuosikurssin oppilaita, olimme serkun kanssa kurssin vanhimpia. Kurssi oli Seinäjoella. Matka oli lyhyt, mutta se suuntautui puimamiehen maailmastani kauas tulevaisuuteen.
Enää ei purettu ja koottu puimuria, vaan istuttiin luokassa. Asiantuntijat esittelivät, kuinka naputellaan näyttöpäätettä ja puimuri itse hoitaa säädöt ja kaiken muun. Esitys oli hyvä, mutta en kyllä pysynyt kärryillä. Tähänkö ura kaatuu?
Mieleen tuli erään vanhan isännän sanat traktoria halunneelle pojalleen: Kyllä konehet hyviä on, mutta ajetahan me poijjaat hevoosella vaan.
Kävi samalla tavalla kuin tietokoneiden kanssa usein käy. Kun pääsee käytännössä kokeilemaan, niin teoria muuttuu "lihaksi". Ei se ihan omin päin onnistunut, mutta kun viereen istui koululainen, joka näytti mistä kohtaa näyttöpäätettä pitää nyt painaa, vanhakin pikku hiljaa oppi.
Se on sitä työssä oppimista. Aina kannattaa kysyä nuoremmilta ja viisaammilta.
Tämän syksyn puinnit sujuvat jo lähes kuin vanhalta tekijältä. Ihan kaikkia hienouksia en osannut vieläkään käyttää, mutta puinnit tuli puitua. Mikä oli puidessa, kun puimurilla on enemmän älyä kuin kuljettajalla.
Kirjoittaja on MT:n pääkirjoitustoimittaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
