Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Vanha vihtahousu

    Stiina Hovi
    Stiina Hovi 

    Joskus joku sävelmän pätkä jää soimaan päässä, niin että itsekin tuskastuu. Sitä viheltelee ja hyräilee lähimmäistenkin harmiksi. Vasta hyvät yöunet poistavat sellaisen päänupista.

    Joskus joku outo ilmaisu jää vaivaamaan. Jos alitajunta ei tällaiseen sanavaivaan heti ratkaisua tuota, pistät sen sivuun ja merkitset mielessäsi keltaisella lippumerkillä ”vastaan tullessa erikseen huomioitava”.

    Näin kävi suvella saunoessa. Sana ”vihtahousu” rupesi vaivaamaan. Mitä ihmettä se voisi tarkoittaa? Miksi tuollainen sana yleiskielessä tarkoittaa sielunvihollista?

    Ensiksi miettii käännöstä niin sanotusti ulkomaan kielestä. Olisiko ruotsissa, englannissa tai saksassa jokin ilmaisu, sanonta tai idiomi, joka viittaisi vihtaisiin housuihin? Shakespearen tai Bellmanin tai Goethen lennokas kielikuva? Kansansatu nokkoshousuista? Vanha metsästäjän naamioitumiskikka? Myllärin ja metsästäjän ikivanhaa kärhämöintiä?

    Ähh-häh. Yhtä hyvin voisi olla käännösvirhe tyyliin ”mustasukkainen – svartsjuk”. Mitäs tarkoittikaan vift tai swift ? Viftinpeluu on yhdensorttista kortinpeluuta. Katsonpa isomummo Mattsonin yli 100-vuotiaasta ruotsi-suomi sanakirjasta: viftata on heiluttaa, huiskuttaa, vilkuttaa, pyristää. ”Vara ute på vift” on olla ulkona huvittelemassa. Hmm-m? Säätyläisten soidintanssia? Mutta kortinpeluusta ei mitään.

    Englannin swift on vikkelä, nokkela, sukkela, notkea, sulavakäytöksinen. Mutta ei voi mitenkään olla tekemisissä vihtahousun kanssa. Vaikka suomen kieleen tullessaan sanojen etukonsonantit katoavat.

    Entäs sitten muinaissuomi, vanha kieli ja murteet? Onhan tuossa kymmenen kilometrin päässä Vihtistenpohja ja Uudellamaalla Vihti. Tutkin selitystä muistikuvista, kansatieteen kautta. Vihti olisi hämäläismurteellinen muoto vihistä, eli kanalintujen ansametsästyksestä, jossa tehdään tuoreista lehtipuun oksista pieniä aitoja, jotka ohjaavat teeren tai ehkä hanhenkin ansalankaan.

    Ei toimi, taas tuo mielikuva paikoillaan seisovasta metsästäjästä, joka on naamioitunut puuksi ja jonka jalkoihin on punottu vitsashousut… Tällaiselle täysin keksitylle, kuvitteelliselle oliolle on kyllä oma käsitteensä: oksimoron. Olen siis ajautunut semantiikan suolle olemattomia örkkejä jahtaamaan. Vihtahousu vieköön!

    Tässä välissä viikkojen tauko. Ei ajatustakaan vihtahousulle. Kunnes satun ajamaan Laukaan Vihtavuoren ohi.

    Ajattele aina yksinkertaisinta selitystä: tietenkin vihtahousu voisi jotenkin liittyä vihtaan. Vihtomiseen, saunomiseen. Joku kansantarina siitä, miten saunojilta on varastettu vaatteet? Mutta miten siitä tilanteesta olisi tultu vihtahousun merkitykseen sielunvihollinen, paholainen, Vanha Kehno tai tuo ruotsin outo hornpelle?

    Horn..Pukinsarvi vai horna?…Jospa vihtahousu liittyykin jotenkin pukkiin. Tuohon vähäruokaiseen, ovelaan ja äkäiseen kotieläimeen, joka kautta Euroopan on monenlaisten paholaiskuvitelmien vertauskuva. Tietenkin kyltymättömän seksuaalisuuden takia. Tai maatalouden hedelmällisyyskultin takia. Pukki panee… Pirulla on sorkat ja sarvet ja suoro.

    Olisiko pukkeja joskus laidunnettu maastoissa, joissa niiden pitkä karva värjäytyy vihreäksi ja talkuuntuu? Silloin pukeilla olisi ollut ”vihtahousut”.

    Hmm-m. Aika hyvä, mutta päteekö selitys? Kuttutalouden asiantuntemukseni ei riitä. Kekripukki, joulupukki, nuuttipukki. Muuten kyllä, mutta mikä olisi varma yhteys vihtahousuun?

    Kunnes elokuun toiseksi viimeisenä päivänä kahvia juodessa välähti: mikä olikaan se kuva keskiaikaisten kivikirkkojen seinämaalauksissa siinä lypsäviä naisia viekottelevan pukkipirun vieressä? Se oli jollakin tapaa Aatami ja Eeva. Muistelepas tarkemmin. Siinä kuvassa Aatami Eevan saatuaan ja keskenään iloa pidettyään seisoo paratiisissa alastomana ja kuuntelee Jumalan kyselyjä ja peittää etumuksensa jollakin, joka on vihta tai pikkuluuta.

    Siinä se on. Vihtahousussa on kysymys syntiinlankeemuskertomuksesta ja paratiisista karkoituksesta. Ulkomailta tullut kirkkomaalari on saanut tehtävän Suomessa ja pohtinut miten kuvaisi viikunanlehteä. Nämä pohjoiset ihmiset kun eivät tunne viikunaa eivätkä viiniä. Asia ratkeaa, kun kirkkomaalari viedään saunaan, jossa hän itse ujostelee ja verhoutuu vihtaan.

    Vanha vihtahousu tarkoittaa siis Vanhaa Aatamia, ihmisen langennutta tai lankeemukseen sortuvaa luontoa. Ja seksistä tai yleisemmin nautiskelevasta elämänasenteesta on kysymys.

    Sanakirjat ovat siis väärässä.

    Vihta on länsisuomalainen sana ja kivikirkot ovat läntisiä. Kuitenkin Itä-Suomessa vihta on vasta, joka päältä katsoen on ruotsin sana kvast. Mitäs tämä nyt on? Olisiko…