Harva kaipaa pakkoruotsin paluuta
7.6.201902:00
Yksi uuden hallitusohjelman omituisuuksista on pakollisen ruotsin kielen palauttaminen ylioppilastutkintoon. Vaikka kysymyksessä on vasta asian selvittäminen, moni lukiolainen, heidän vanhempansa ja useat koulutuspolitiikasta kiinnostuneet valistuneet kansalaiset ovat ymmällään.
Eikä syyttä. On erittäin vaikea nähdä, millä tavalla tämä asia oikeasti palvelisi ruotsinkielistä väestöä tai itse asiassa ketään muutakaan.
"Pistetään mieluummin rahaa ja energiaa ruotsin kielen markkinoimiseen ja annetaan lukiolaisten päättää asiasta itse. Parempi vielä olisi pistää sama raha ja energia yleisesti kieliopintojen markkinoimiseen. Objektiivisesti ajatellen ruotsin kieli ei (ole) kovin hyödyllinen kansainvälisesti", kiteytti asian twiitissään Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa.
Yksi Suomen elinkeinoelämän vaikutusvaltaisimmista ja uudistushaluisimmista visionääreistä ei ole ajatuksineen yksin. Samaa mieltä ovat olleet viime vuosina lukiolaiset, jotka ovat äänestäneet asiassa kirjoituspäätöksillään. Ja heitä kannattaa asiassa ennen kaikkea uskoa.
Ennen pakollisen ruotsin kirjoittaa enää noin puolet ylioppilaista. Pääkannustin lienee edelleen halu oppia virkamiesruotsia, jota tarvitaan moniin julkisiin tehtäviin suomenkielisissäkin kunnissa. Sen sijaan aiemmin hellitty ajatus ruotsista yhteisenä pohjoismaisena elinkeinoelämän kielenä on monissa yrityksissä havaittu perättömäksi ja ainakin vahvasti liioitelluksi.
Englanti on vallannut alaa konsernikielenä. Suomalaisille nuorille se on myös kilpailuetu. Sitä osataan hyvin ja se tarjoaa ruotsia tasa-arvoisemman aseman työelämässä.
Ruotsin asema suomalaisessa yhteiskunnassa muuttuu väistämättömästi. Maahanmuuton lisääntyessä englanti, arabia, venäjä tai vaikkapa viro haastavat yleisyydessä erityisesti pääkaupunkiseudulla toisen kotimaisen kielen joka päivä.
Silti ruotsia äidinkielenään puhuvia on jämäkästi puolustettava. Voimavarat kannattaisikin suunnata siihen, että palvelut ruotsinkielisillä alueilla pystytään tarjoamaan myös toisella kotimaisella kielellä. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä ruotsin aseman vahvistamista pakkotoimin kaikkialla.
Viime vuosina valinnanvapaus on helpottanut perinteistä kielikiistelyä. Paluu vanhaan vastakkainasetteluun ei palvele ketään, vähiten ruotsinkielistä väestöä itseään. On myös syytä iloita siitä, että moni lukiolainen haluaa oppia yhä ruotsia mahdollisimman hyvin.
Ruotsalainen kansanpuolue kuitenkin halusi asian hallitusohjelmaan. On erittäin vaikea nähdä, palveleeko tällä asialla tai ruotsinkielisellä sairaalapäivystyksellä profiloituminen edes RKP:ta.
Puolueella on vankka perinteinen demokraattista oikeusvaltiota tukeva perintö ja pelkäksi kielipuolueeksi ryhtyminen ei tee sen kannattajillekaan oikeutta. Erityisesti maaseudun, maatalouden ja metsänhoidon alalla RKP:lla on paljon annettavaa.
Lukiolaisten oikeusturva ja hankkeen herättämä vastustus on huomattavaa. Jo nyt hallituspuolueistakin on todettu julki koko hankkeen omituisuus. Pakollisen ruotsin paluu yo-kirjoituksiin ei tapahdu nopeasti. On myös täysin mahdollista, että se ei tapahdu ollenkaan.
Englanti on vallannut alaa konsernikielenä. Suomalaisille nuorille se on myös kilpailuetu. Sitä osataan hyvin ja se tarjoaa ruotsia tasa-arvoisemman aseman työelämässä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
