Kenen pussi karttuu harrastusmaksuista?
Lasten harrastusmaksut ovat nousseet erinäisten selvitysten mukaan 2000-luvulla merkittävästi. Maksun ja nousun määrä riippuu tietysti lajista.
Meillä kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa maksujen suuruutta ei ole tarvinnut murehtia, vaan lapset ovat päässeet kokeilemaan heitä kiinnostaneita lajeja ja aktiviteetteja.
Listalta löytyvät muun muassa tiedekerho, musiikkileikkikoulu, yleisurheilukoulu, voimistelu, viulunsoitto ja sirkuskoulu.
Lapset ovat 9- ja 5-vuotiaita ja vasta tänä kesänä sain ensimmäistä kertaa käteeni harrastusmaksun, joka aiheutti silmien pyörittelyä.
9-vuotias esikoinen halusi osallistua paikallisen yleisurheiluseuran kesäkauden yleisurheilutreeneihin. Kausi alkoi 4.6. ja päättyy 8.8. Harjoituksia on kahdesti viikossa ja maksu on 130 euroa.
Tässä kohdassa en vielä pyöritellyt silmiäni, vaan kohdassa, jossa ilmoitettiin, että lapselle on lunastettava Suomen Urheiluliiton (SUL) lisenssi, mikä maksaa iän perusteella 20 euroa ja sisältää sporttiturvavakuutuksen.
Lisenssin ja yleisurheilukoulumaksun lisäksi on maksettava seuran jäsenmaksu 15 euroa. Eli tarjolla on yhteensä 22 treenikertaa 165 euron hintaan vanhempien harrastajien ohjauksessa.
Jonkun jääkiekkoilijan vanhempi tuhahtaa tässä kohtaa, että onpa halpaa, kyllä meidän lapsen jääkiekkoharrastus on paljon kalliimpi. Tiedän, että tämä kesän yleisurheilukoulun maksun suuruus saattaa olla kustannus kahden kuukauden jääkiekkotreeneistä jossain päin Suomea jossain joukkueessa, en tiedä, arvailen vain.
Oli tai ei, SUL:n lisenssin pakko-ostattaminen ei saa minulta sympatioita. Vaikka summa ei ole suuri, on se turhaa rahanmenoa liiton pussiin. Sitä paitsi lapsella on jo laaja vakuutus, joka kattaa tapaturmat ja liikuntaharrastukset.
SUL on uutisointien perusteella alijäämäinen liitto, jonka taloudellinen tilanne on kriittinen. Kyseessä on myös liitto, jonka tavoitteena on tukea jäsenjärjestöjä tuottamaan kansainvälisesti menestyviä yleisurheilijoita ja järjestää yleisurheilutoimintaa erilaisille ryhmille.
Valitan, minua ei innosta maksaa lisenssimaksua yhtään sen enempää, jos niistä euroista jokunen kilahtaa jonkun ammattiurheilijan kassaan. Raha kansainväliseen ja kansalliseenkin kilpailemiseen ammattimaisesti pitää löytyä muualta.
Jos kyseessä olisi liitto, jonka tavoitteena olisi tukea lasten ja nuorten liikuntaa sekä erityisesti tarjota myös vähävaraisten perheiden lapsille harrastusmahdollisuuksia, lisenssi- tai kannatusmaksun maksaminen toisi hyvän mielen.
Yleisurheiluseuran pakkojäsenyys ei liioin kiinnosta, olisi kaikille osapuolille helpompaa, jos yleisurheilukoulumaksua nostettaisiin 15 eurolla sen sijana, että jäsenrekisteriin tehdään mitään merkintöjä. Halu yleisurheilla liittyy ensisijaisesti siihen, että kesä ja yleisurheilukenttä sekä eri lajien kokeilu on kiva yhdistelmä.
Ja ne kivat yhdistelmät on se tärkein juttu harrastamisessa ja liikunnassa. Harrastuksista olisi tärkeintä saada matkaan mukaan elämänmittainen liikuntaan myönteisesti suhtautuva asenne, motoristen taitojen kartuttaminen ja onnistumisen riemu. Kilpaurheilu on kokonaan eri juttu.
Sari Penttinen: "Raha kansainväliseen ja kansalliseenkin kilpailemiseen ammattimaisesti pitää löytyä muualta kuin harrastajilta."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

