Yliö: Luonnonvarakeskus heikentää metsätilastoinnin kattavuutta ja vaarantaa metsäsektorin tietohuoltoa

Metsäpalstoja, joissa eri-ikäistä puustoa. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Luonnonvarakeskus (Luke) ilmoitti lokakuussa tekevänsä muutoksia tilastotuotantoonsa vuonna 2025. Tutkimuslaitos luopuu osasta nykyistä tilastotuotantoaan valmistautuakseen uusien lakisääteisten tilastojen suunnitteluun. Leikkaukset painottuvat metsätilastoihin, koska suuri osa maatalous- ja kalataloustilastoista on jo nyt lakisääteisiä.

Toteutuessaan Luken toimenpiteet heikentävät merkittävästi metsätilastoinnin kattavuutta ja laatua tilanteessa, jossa tarvitaan entistä monipuolisempaa tilastotietoa nopealla aikataululla.

Kustannukset Lukessa kasvavat, koska tutkijat pakotetaan tekemään tilastoyksikölle jo laissa määrättyjä tehtäviä. Vielä tehottomammin toimitaan, kun Luken ulkopuoliset metsätilastojen käyttäjät kukin tahollaan laativat ulkomaankauppatilastoja tai laskevat metsätalouden liiketulosta.

Luke ei näytä arvioineen tilastoreformin vaikutuksia sidosryhmien toimintaan. Kustannus-hyötyanalyysistä ei näy jälkeäkään, mikä ei ole kunniaksi tutkimuslaitokselle. Tilastoasiakkaiden lausuntoja Luke ei ole ottanut huomioon. Monet tärkeät aikasarjat katkaistaan sen enempää perustelematta.

Kokonaisuutena Luken toimenpiteet eivät vähennä metsätilastoinnin kustannuksia vaan päinvastoin lisäävät niitä.

Tilastotuotanto on erittäin kustannustehokas ja nopea tapa tuottaa luotettavaa tietoa päätöksentekoa varten. Luken metsätilastoilla on ”laatuleima”, sillä ne kuuluvat Suomen viralliseen tilastoon (SVT). Näiden tilastojen lakkauttamisille pitää olla vankat perusteet.

Tärkeimmät metsätilastot on jatkossakin tuotettava budjettirahoituksella. Esimerkiksi metsäteollisuuden ulkomaankauppatilastot tulee laatia Luken tilastoyksikössä, jonka tilastorutiinien avulla tiedot tuotetaan noin viikon vuotuisella työpanoksella. Samalla varmistetaan, että kaikilla tilastojen käyttäjillä on samat perustiedot.

Sama asiakaslähtöinen ajattelu on taustalle, kun tärkeimpiä metsävaratietoja julkaistaan tilastoyksikön verkkopalvelun kautta.

Kunnollisia perusteita Luke ei esitä myöskään metsätalouden kannattavuutta koskevien tilastojen alasajolle, koska laskennan lähtötiedot – kantohinnat, hakkuut ja metsänhoidon kustannukset – tuotetaan joka tapauksessa.

Metsätilastoinnissa uudet tilastovelvoitteet koskevat metsätilinpitoa, josta asetuspohjaisena tulee EU-maita velvoittava vuodesta 2025 alkaen.

Metsätilinpidon laskentajärjestelmä suunnitellaan Lukessa pääosin jo vuonna 2024 EU:n tilastoviraston Eurostatin rahoituksella. Järjestelmän vakiinnuttua tietojen laskenta Eurostatille on normaali tilastorutiini.

Luken mukaan ”metsätilinpidon avulla mitataan erityisesti metsäalaa sekä sitä, kuinka suuri osa siitä on käytettävissä puunkorjuuseen…”. Perustelu ontuu, sillä nämä tiedot ovat olleet käytettävissä jo vuosikymmeniä FAO:n johtaman Forest Resources Assessment -prosessin kautta. Suomessa FRA-tiedot toimittaa valtakunnan metsien inventointi.

Metsätilinpidon merkitystä ei pidä yliarvioida, eikä sen aloittamisella voi perustella perinteisten metsätilastojen lakkauttamista. Metsätilinpidon tuoma lisäarvo jää nähtäväksi.

Suomen metsätilastojärjestelmää rakennettiin Metsäntutkimuslaitoksessa (Metla) järjestelmällisesti vuosikymmenten ajan. Lukessa tätä työtä on jatkettu. Tilastokokonaisuus kestää kansainvälisen vertailun.

Vuonna 2025 metsätilastointi on ottamassa vahvasti takapakkia Luken tarkoitushakuisen tilanneanalyysin ja tarpeettomien tilastoleikkausten takia.

Tilastojärjestelmän perusteita yritetään murtaa sillä perusteella, että tilastot eivät ole EU-lainsäädäntöön tai muihin kansainvälisiin velvoitteisiin perustuvia. Tämä ei ole kestävä argumentti. Sellaisia metsätilastoja on tuotettava, joita tilastoasiakkaat tarvitsevat.

Tilastomuutokset tulevat pääosin voimaan syksyllä 2025. Luken tulosohjauksesta vastaava maa- ja metsätalousministeriö suhtautuu lausunnossaan kriittisesti lähes kaikkiin metsätilastojen supistamispäätöksiin. Ministeriö esittää huolensa muun muassa Kansallisen metsästrategian 2035 seurannasta sekä tilastoleikkausten vaikutuksista ministeriön strategiaan ja hallitusohjelmaan.

Myös muiden metsäsektorin organisaatioiden ja sidosryhmien on syytä aktivoitua. Mitä esimerkiksi vaikuttaa metsänhoitoyhdistysten toimintaan, jos Luken laskemia alueittaisia tietoja yksityismetsätalouden kannattavuudesta ei ole käytettävissä?

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: Luken tilastoyksikön yliaktuaareja on syytä kiittää erinomaisista metsätilastoista.

Martti Aarne

Metsäntutkimuslaitoksen tilastopäällikkö vuosina 1991–2014