Yliö: Viljelijän sisäisen asiantuntijan vahvistaminen parantaa päätöksentekoa

Viljelysuunnitelmia ja lajikevalintoja pohtimassa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Viljelijän elämä on jatkuvaa päätöksentekoa äärimmäisen monimuotoisessa toimintaympäristössä, jossa päätöksentekokumppanina on elävä ja ilmastonmuutoksen edetessä ennalta arvaamattomaksi käynyt luonto. Päätöksenteko on jatkuvaa riskinarviointia ja tulevaisuuden luotaamista, sillä tehdyillä päätöksillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Huomioon on otettava paitsi talous, myös ihmisten ja muun luonnon hyvinvointi.

Pystyäkseen tuottamaan menestyksekkäitä päätöksiä on koko päätöksentekokapasiteetin hyödyntäminen ensisijaisen tärkeää. Parempaan päätöksentekoon voidaan tutkimusten mukaan päästä ottamalla mukaan muutkin tiedonmuodot kuin mitattuun dataan perustuva tieto. Tällainen on muun muassa intuitio, joka mahdollisesti on sateenvarjokäsite erilaisille sisäisille tiedonmuodoille.

Vastikään julkaistussa tutkimusartikkelissani uudistavaan viljelyyn siirtymää tehneiden viljelijöiden päätöksenteosta havaitsin intuitiolla olevan keskeisen roolin päätöksenteossa, mutta siitä puhuminen koetaan viljelijäkulttuurissamme tabuksi.

Koska keskustelussamme ei ole tilaa sisäisille ja piiloisille ilmiöille, käsityksemme päätöksenteosta perustuu osin virheellisille uskomuksille.

”Tee päätöksiä faktapohjalta”, luki mainoksessa. Meidät on saatu uskomaan, että ulkopuoleltamme tulevat mitattavat ’faktat’ ovat ainoa uskottava tapa perustaa päätöksiä.

Mutta mikä on sitä oikeaa faktaa?

Ainakin se on faktaa, että jokainen elää ja tekee päätöksiä oman – ja vain oman – kokemusmaailmansa kautta. Kenenkään toisen maailmaa emme jaa, vaikka voimme yrittää ymmärtää.

Lisäksi faktaa on se, että yhden fakta ei ole toisen fakta. Vaikka olen tutkijana tieteellisen tiedon ystävä, ymmärrän myös maatilan arjen näkökulman; viljelijän kokemusperäinen tieto siitä, mikä missäkin tilanteessa omalla tilalla ja omilla pelloilla toimii, on faktaa juuri sille tilalle, riippumatta siitä, onko sitä mittaamalla todennettu. Tällaisen tilannetajuisen päätöksenteon taustalla on sekä käytäntöön pohjautuva kokemus että opiskeltu teoriatieto ja mitattu data, ymmärrys luonnosta ja sen toiminnasta, sekä oma sisäinen, intuitiivinen tieto siitä, miten on oikein toimia kussakin tilanteessa.

Intuitio ei ole sama asia kuin jokin satunnainen tunne tai mielihalu, vaan siihen liittyy usein tunne, joka itsessään on tietoa.

Tutkimukseeni osallistuvat kuvaavat sitä ”oikeammaksi” tunteeksi kuin muita tunteita, mutta näiden tunteiden erottaminen vaatii harjoitusta. Usein se on rauhaa tai varmuutta, mutta muitakin tunteita aiheeseen liittyy.

Kulttuurissamme on kuitenkin tyypillistä ajatella, että jos tekee päätöksiä muulla perusteella kuin numeroilla ja mitatulla datalla, se on epäuskottavaa. Ei siis ole ihme, että jätämme kertomatta intuitiosta tai tunteistamme päätöksenteossa, koska niitä on vaikea perustella.

Tutkimukseni viljelijät kertoivat usein päätösten perustuvan intuition tietoon, että joku valinta on oikein tai parempi toista, ja mitattavaa tietoa kerätään jälkikäteen perustelemaan ”järkivalintaa”.

Esivanhempamme luottivat perimätietoon, luonnosta saatavaan tietoon sekä omaan sisäiseen tietoonsa viljellessään maata. Olemme kovin nopeasti hylänneet sisäisen asiantuntijamme, ja antaneet vallan omasta päätöksenteostamme ulkoisille auktoriteeteille. Olipa kyse sitten sairauksista, opetuksesta, ruokavalioista, maanviljelystä tai mistä ikinä, olemme tottuneet menemään itseämme viisaamman luokse, joka osaa kertoa, mikä on vialla ja miten meidän kuuluu tehdä ja ajatella.

Nämä neuvojat, opettajat tai viralliset ohjeet ovat tärkeitä apuja päätöksenteossa. Ne eivät kuitenkaan kuuluisi oman sisäisen asiantuntijamme edelle omaa elämäämme koskevissa päätöksissä.

Viljelijän tilannetajuisessa päätöksenteossa intuitio on tärkeä apuri. Itse asiassa intuitiolla saattaa olla tekemistä jopa kuuluisan järjen äänen kanssa, sillä se pystyy auttamaan meitä löytämään parhaat vaihtoehdot kaiken informaation joukosta, jos vain uskallamme kuunnella sitä.

Kuitenkin intuition käyttöä estävät monet seikat, kuten epäluottamus omaan päätöksentekoon, sosiaaliset paineet, kiire ja stressi.

Päätöksenteon kehittäminen ja tehostaminen ovat tärkeitä asioita vinhasti muuttuvassa maailmassamme. Haastan kaikki miettimään: Miten voisin parantaa omaa päätöksentekoani ja vahvistaa omaa sisäistä asiantuntijaani? Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisin puhua aiheesta ääneen?

Soja Sädeharju

projektitutkija

Sisu STN-tutkimushanke

Itä-Suomen yliopisto