Käsin tehtyä onnea

Nina Sirén maistelee Petrin tekemiä suklaita mielellään. 

Suklaamassa jäähdytetään kivilevyn päällä lastojen avulla käännellen. 

Petri Sirénin signeeraus konvehdin pohjassa kertoo, että jokainen konvehti on pieni taideteos. 

Ensimmäiset neljä kuukautta tein joka päivä kuusitoista tuntia töitä. Tunteja tuli enemmän kuin vieraan töissä vuodessa”, kertaa Petri Sirén toissakesää. Sirén oli siirtänyt omakotitalon kellarissa sijainneen pienen suklaaverstaansa Fiskarsin käsityöläiskylään, mistä järjestyivät tilat Sirenien omalle kahvila-konditorialle.

Askel yksityisyrittäjäksi oli suuri, sillä sekä Petri että Nina Sirén olivat aiemmin työskennelleet vieraan palveluksessa, Petri kondiittorina, Nina myynti- ja visualisointihommissa. Fiskarsiin he halusivat perustaa oman liikkeen, joka valmistaa ja myy käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia.

Petris Chocolate Room on lajissaan harvinainen Suomessa, sillä suklaata valmistavia yrityksiä on meillä vain muutama ja ani harvat konditoriat valmistavat leivonnaisensa alusta asti itse ja omilla resepteillä. ”Käpykakkua ja bebe-leivoksia on turha kysyä meiltä. Me tarjoamme uusia elämyksiä”, Petri Sirén linjaa.

Petri Sirén maahantuo itse käyttämänsä suklaat, joita on yli viisikymmentä erilaista. Kerma, voi, luomujauhot, luomukananmunat, yrtit ja marjat ovat tietysti suomalaisia, mutta myös ulkomailta tuoduissa raaka-aineissa alkuperä on tarkasti tiedossa: hasselpähkinät tulevat Piemontesta, mantelit Valenciasta, vaniljatangot Madagaskarilta.

Petri Sirénillä on 25 vuoden kokemus kondiittorina Hämeenlinnassa, Lohjalla ja Helsingissä. Suklaasta hän kiinnostui ollessaan konditoria Krullaksen pääkondiittorina.

”Suklaan tekeminen on haastavaa ja antoisaa. Tykkään käyttää valmistamisessa erilaisia tekniikoita ja luoda makuyhdistelmiä. Suklaa vaatii äärimmäistä tarkkuutta. Lämpötilat on tunnettava 0,1 asteen tarkkuudella ja otettava ilmankosteus huomioon”, Petri selvittää.

Mestari näyttää, miten konvehdit syntyvät. Käsin tehdyissä konvehdeissa on 7–8 työvaihetta ja valmistus kestää yhdestä päivästä kolmeen, joten pääsemme seuraamaan vain alkua. Valokuvaaja ei ehdi virittää laitteitaan, kun Petri on jo pyöritellyt lastojen avulla suklaamassan lämpötilan oikeaksi. Hetkessä massa jäähtyy liikaa ja rasvakristallit ovat jälleen väärässä asennossa, minkä näkee massan muhkuraisuudesta. Homma on otettava uusiksi, jotta suklaa suostuu leviteltäväksi ja pinnasta tulee sileää.

Nyt tarkkana! Massa on jälleen kuumennettu ja jäähdytetty ja Petri levittää sen puhdistettuun konvehtimuottiin. Praliinin kuoret ovat syntyneet. Seuraavaksi keitetään sisus ja lopuksi levitetään päälle konvehtien pohjat ja signeeraus.

Tavoitteena on, että valmis konvehti herauttaa veden kielelle ja suu oikein kostuu.

”Pitää olla makujen tasapaino. Suklaa ei saa hallita, muttei myöskään täyte”, Petri Sirén korostaa.

Täytteiden valinnassa tarvitaan ennakkoluulottomuutta. Myynnissä on normaalisti kerrallaan parikymmentä erilaista makua, mutta niiden löytymiseksi on kokeiltu kahtasataa. Esimerkiksi tee-timjamitäytteinen tummasuklaa on ollut suosittu, samoin mustikkatäytteinen valkosuklaa. Suolasuklaasta tuli hitti.

”Myymme vain tuoretta suklaata, jonka myyntiaika on neljä viikkoa. Kun täytteissä on oikeita marjoja, hedelmiä ja tuoretta kermaa, konvehteihin tulee äkkiä ummehtunut maku”, Petri huomauttaa.

Petri ja Nina Sirén ovat sopeutuneet hyvin maaseudulle, vaikka Nina on neljännen polven helsinkiläinen ja Petrikin kaupunkilaispoika. Kotiutumista on helpottanut Fiskarsin kylän ainutlaatuisuus: suuri osa asukkaista on muualta muuttaneita käsityöläisiä.

Ikävä ei ole ehtinyt tulla senkään vuoksi, että työtä on ollut paljon. ”Eka kesä oli shokki. Suosio ylitti hurjimmatkin odotukset alusta asti. Viime kesänä kävijämäärä vain kasvoi”, Sirénit kertovat.

Talvella suklaapuoti on avoinna vain joulun alla. Viime keväänä Sirénit ostivat kylän keskustasta vanhan, ison talon, johon he kunnostivat vintille aamiaismajoitustilat. Petri suti kuukaudessa 170 litraa maalia taloon, että tilat saatiin viihtyisään kuntoon.

Majoituspalvelujen kysyntä yllätti myös. Sirénit muuttivat taloon vapunpäivänä, ja kesäkuun alkuun mennessä Ruukinvintillä oli ollut jo 150 yöpyjää, vaikka se piti avata vasta silloin. Heinäkuussa talo oli joka päivä täynnä.

”Elämä täällä on kyllä ihan erilaista kuin pääkaupunkiseudulla. Luonto on uskomattoman rikas. Vapaa-aikana törmää tuttuihin ja voi lähteä vaikka jäälle katsomaan saukkoja. Kaupassa palvelu on mahtavaa eikä asioinnista selviä viidessä minuutissa, kun samalla vaihdetaan kuulumisia”, pariskunta luettelee maalla asumisen iloja.

Perheen 12-vuotias tytär viihtyy kyläkoulussa ja nuortui maalle muuton jälkeen vanhempiensa silmissä pari vuotta. ”Jäi ylimääräiset hömpät pois –isot korvakorut ja meikkileikit. Täällä alettiin leikkiä keppihevosella metsässä ja ’fiskars-look’ kelpaa.”

Joulunalus on Petrin suklaahuoneen kiireisintä aikaa. Voisi kuvitella, että suklaantekijä herkuttelee jouluna jollain muulla kuin suklaalla, mutta ei.

”Jouluna haluan saada hyvää suklaata. Oma suklaa on arkipäivää, joten viimeksi pyysin kaveria hakemaan suklaat kolmesta eri konditoriasta Tukholmasta. Nyt käymme joulun alla Kööpenhaminassa – ehkä sieltä löytyvät meidän perheen joulusuklaat.”