Eheän Suomen rakentaminen on yhteinen etu

Saamme sunnuntaina viettää maamme itsenäisyyspäivää. Teemme niin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Korona­virus vaikuttaa lähes kaikkeen tekemiseemme – koulunkäynnistä harrastuksiin, valtion johtamisesta Puolustusvoimien kertausharjoituksiin.

Olemme kaikesta huolimatta varsin onnellisessa asemassa. Maamme asiat ovat melko hyvällä mallilla, niin kansainvälisesti vertailtaessa kuin tarkasteltaessa maamme yli satavuotista itsenäistä historiaa.

Itsenäisyytemme alkuvaiheille oli leimallista epävarmuus, anarkian mahdollisuus ja suurvaltapolitiikan mukanaan tuoma sodan vaara. Suomalaiset puolustivat nuoren isänmaamme itsenäisyyttä vuosien 1939–1945 välisenä aikana niin rintamalla kuin kotirintamallakin. Hinta oli kova, mutta kansakuntamme kesti sodan kauhut – ja sitä seuranneen työlään jälleenrakennuksen vuodet.

Viikko sitten minulla oli kunniatehtävä olla mukana saattamassa viimeiselle matkalleen Tuomas Gerdt, Mannerheim-ristin ritareista viimeinen.

Hän ei ollut vain sankari­tekoja tehnyt veteraani. Hän oli myös isä, isoisä ja aviomies, joka teki pitkän työuran metsäteollisuuden palveluksessa. Eläkepäivillään hän edusti veteraanisukupolvea tavalla, joka herätti meissä kaikissa kunnioitusta ja ihailua.

Suomalaisia Gerdt muistutti antamissaan haastatteluissa siitä, että ilman yksimielisyyttä ja yhtenäisyyttä Suomi ei olisi selvinnyt sodasta. Hän myös piti selvänä, että tällaista henkeä suomalaisista löytyisi edelleen kovan paikan tullen.

”Meidän pitää ehdottomasti säilyttää yksimielisyys. Viime aikoina on ilmennyt erimielisyyksiä. Jokainen asia pitäisi laskea kymmeneen, ennen kuin ruvetaan häirintälausuntoja antamaan.”

Gerdt esitti myös vakaan toiveen: ”Ei enää koskaan sotaa.” Tähänkin meidän on hyvä yhtyä.

Kun itsenäisyyspäivänä kohotamme siniristilipun salkoon tai sytytämme kaksi kynttilää ikkunalaudalle, kannattaa myös muistaa näitä viestejä. Niissä puhuu kovalla hinnalla hankittu viisaus.

Tänä päivänä maanpuolustus­tahtomme on Euroopan kärkeä. Epäilemättä kansamme historialla on tähän suuri vaikutus. Ymmärrämme itsenäisyyden hinnan ja merkityksen. Uskon, että yhtä lailla isänmaallisuutemme ja maan­puolustustahtomme taustalla on myös kokemus siitä, että Suomi on hyvä ja oikeuden­mukainen kotimaa.

Maailmalla on runsaasti esimerkkejä, miten eriarvoinen maa, jossa alueita, väestöryhmiä tai epäoikeudenmukaisuuden tunnetta sivuutetaan, mätänee sisältä. Poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti jakautunut yhteiskunta on kotina kehno ja linnakkeena hutera. Sisäinen eripura vaikeuttaa ulkoisten uhkien torjumista. Sen sijaan yhtenäinen kansa kykenee voittamaan suurimmatkin vaikeudet.

Tästäkin syystä oikeudenmukaisuuden ja koko Suomen mukana pitämisen on oltava politiikan lähtökohta. Vahvojen ehdoilla rakennettu yhteiskunta on heikko. Mitään väestöryhmää tai aluetta ei sovi sivuuttaa. Potentiaalia on nähtävä kaikkialla ja kaikissa, ja sitä on oltava rohkeutta kehittää.

Oikeudenmukaisen, vahvan yhteiskunnan rakentaminen on paitsi oikeanlaisia tekoja, myös oikeanlaisia tapoja. Hyviäkin asioita voi edistää tavoilla, joilla aiheutetaan isoja vahinkoja.

Aivan kuin sata vuotta sitten, tänäkin päivänä ympäri maailman on liikkeellä voimia, jotka ajavat ihmisiä toisiaan vastaan kauniiden lupausten ja kovien puheiden voimalla. Raju vastakkainasettelu on käyttövoimaa monelle asialle, mutta ei lujalle yhteiskunnalle. Sovittelu ja rakentaminen toistemme kuuntelu sekä myötäeläminen vahvistavat meitä. Tästä historiamme on vahva todiste.

Rutiköyhästä, rajun sisällissodan repimästä kansasta kasvoi maa, joka puolustautui onnistuneesti ylivoimaista hyökkääjää vastaan ja joka rakensi yhden maailman tasa-arvoisimmasta ja onnellisimmista valtioista. Johtajat ovat johtaneet, mutta tavalliset suomalaiset ovat tehneet uhraukset, työn ja tulokset.

Mikä on aikamme perintö tuleville sukupolville? Sen ratkaisee meistä jokainen toiminnallaan. Vastuunsa on myös päättäjillä. Poliittisten ratkaisujen pitää elää ajassa, mutta oppia kannattaa hakea syvältä suomalaista arvopohjasta ja kokemuksista.

Vapaus tehdä työtä ja yrittää, korkea koulutustaso, heikompiosaisten tukeminen, hyvinvoinnin jakaminen oikeudenmukaisesti. Ei tämä resepti huono ole.

Eheän Suomen rakentaminen on meidän kaikkien etu. Se on myös oivallinen tapa kunnioittaa veteraanien perintöä. Vaikka maamme onkin muuttunut hurjalla tavalla, uskomme edelleen samoin kuin kahdeksan vuosikymmentä sitten:

Suomi on meidän suomalaisten yhteinen koti, ponnistelujen ja puolustamisen arvoinen isänmaa. Yhtenäistä maata eivät mitkään uhkat lannista.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Vahvojen ehdoilla rakennettu yhteiskunta on heikko.