Moraalista on tehty kauppatavaraa

Onko se uutinen, että suomalainen mieshiihtäjä jää kiinni dopingaineiden käytöstä vai se, että tämä vuodettiin hänen mielestään virheellisesti medioille? Onko se uutinen, että Suomessa on valelääkäreitä vai se, että meillä ei ole toimivaa kontrollia varmentamaan lääkäreiden muodollinen pätevyys? Onko se uutinen, että koira puree postimiestä jalkaan vai se, että postimies puree koiraa?

Uutisen löytäminen medioista on erityisen hankalaa silloin kun perinteiset normit, arvot, moraali ja etiikka rikotaan tuon tuosta ja siitä tulee maan tapa. Forssan Lehdessä (17.11.) Ilkka Joenpalo ironisoi kokoomuslaisen kansanedustajan ja entisen ministerin Ilkka Kanervan omituista tapaa hoitaa maisterina maakuntahallinnon kaavoitusta tuntematta sitä lainkaan. Vastaavasti Apu-lehdessä (17.11.) toimittaja Yrjö Rautio kirjoittaa kuinka “Kanervan tapauksessa merkitään maastoon myös maan tavan ja rikoksen rajaa. Oikeudenmukainen tuomio voisi olla se perinteinen: sakko vainajalle ja Santeri vapaaksi - maan tapa vankilaan ja Ike vapaaksi.

Suomen Kuvalehti (11.11.) on otsikoinut oman pääkirjoituksensa tyyliin “Rappion tiellä” ja todennut kuinka Euroopasta ei saa liittovaltiota, mutta sopimuksia on noudatettava. On syntynyt uudentyyppinen riippuvuus tuottajan ja kuluttajan välillä, velan antajan ja velan ottajan välillä. Siinä kiinalaiset raatavat valtion pussiin rahaa, sitä lainataan amerikkalaisille, jotta nämä voivat osta kiinalaisten tekemiä tuotteita. Paljon puhuttujen europondien tarkoitus on pelastaa velkaantuneita rahoittamalla niitä edelleen yhteisvoimin. Näin pelastettaisiin velanantajia, mutta moraaliton meno vois jatkua. Ja se mitä isot edellä, sitä pienet perässä suomalaisessa kuntapolitiikassa.

Moraali ja etiikka eivät ole sama asia eikä maan tapa. Moraali tulee latinasta ja sillä tarkoitetaan säännöstöjä, joiden avulla ihmiset voivat luottaa toisiinsa. Etiikka taas tulee kreikasta ja tarkoittaa hyveitämme. Moraalin ja etiikan mukaisesta toiminnasta on saatava palkintoja, hyödyttävä, rikkomuksista taas on seurattava sanktio, rangaistuksia, ei päinvastoin. Muuten yhteiskunnan ja kapitalismin suola käy mauttomaksi, luottamus katoaa ja yhteistyö on mahdotonta, moraali rapautuu.

Postmodernissa kulttuurissa moraalista ja hyveistä on alettu lipsua. Moraalista on tehty kauppatavaraa ja sopimusluoteinen, luokkasidonnainen ja monikulttuurinen ilmiö. Moraali on kuitenkin universaali, ei maan tapa. Niinpä vaikkapa keynesiläisessä suhdannepolitiikassa moraali katosi, kun laskusuhdanteen elvytysvelkoja ei maksettu pois korkeasuhdanteessa, vaan jatkettiin uskoen talouden kasvun olevan ikiliikkujan. Tämä ei koske vain eteläisen Euroopan valtioita vaan omia kuntiamme, joiden talous pelastetaan aina, siinä missä elämänhallintansa menettäneet ihmiset tulivat osaksi samaa armollista uuskapitalismia. Siinä haetaan totuuden puhujasta syntipukkia ja ristiinnaulitaan tämä, jotta muiden ei tarvitsisi tehdä parannusta.

Edessä on paluu juurillemme, tunnollisuuden ja vastuullisuuden perinteiseen porvarilliseen menoon, jossa pankkien ja rahoituslaitosten uudet armon liitot puretaan. Suuruus ei saa johtaa siihen harhaan, ettei tällainen voi myös kaatua. Vanhasta markkinafundamentalismista kasvaa jälleen yhteiskunnan moraalia ja eettisiä hyveitä ylläpitävä hyvän ja pahan tiedon puu, jossa köyhässä yhteiskunnassa armo on niukkaa. Valintojen ja vaikutusten välillä on nähtävä armottoman suora putki eikä armosta saa tulla ylenpalttisen yhteiskunnan sellaista sääntöä, joka rapauttaa saavutettuna etuna koko kapitalismin.

Kun armon merkitys katosi, samalla katosi myös moraali, eikä lainsäätäjälläkään ollut enää merkitystä. Laki ja niiden noudattaminen kun perustuu sekin normeihin, arvoihin ja moraaliin. Viimeisen tutkimuksen mukaan suomalaisten usko demokratiaan, puolueisiin sen toteuttajina, on romahtanut sekin noin puoleen kansasta ja EU:n kohdalla siihen uskoo enää vain joka viides suomalainen. Siinä voi puhua jo myös demokratian kriisistä.