Ravinteiden kierrätys ratkaisee ympäristöongelmia

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin rauhalliseen rinnakkaiseloon pakottavana liittona ja turvaamaan teollisuutta. Nyt 66 vuodessa hiili on poltettu energiaksi ja ilmaan ja lisää tuodaan Kiinasta. Helsingin Sanomain kirjoittaja pohdiskeli viikonloppuna, löytyykö yhteistä missiota enää. "Kiertotalous tuskin riittää sellaiseksi", oli sivukommenttina.

Ei Euroopan mission tarvitse monimutkainen olla. Hiili riittää, terästä tarvitaan vähemmän. Kunhan hiili pyritään kaikin keinoin varastoimaan maahan, ja samalla varmistamaan, että Eurooppa parantaa maaperäänsä, eikä tuhoa pintamaataan kuten koko maailma tällä hetkellä.

Ruuantuotanto voisi yksinkertaisesti sitoa hiiltä ja ruuan tuotantopanokset voisivat olla kierrätettyjä. Hiilen varastoiminen maahan on ainoa tunnettu tapa kääntää ilmastonmuutos. Myös vesistöjen pelastaminen lähtee maalta.

Ruokakeskustelussa, eettisessä ja ekologisessa ruokavalinnassa unohdetaan usein tuotantopanokset. Mistä kasvu lähtee? Mitä maahan laitetaan? Miten se lannoite on valmistettu? Tuotantopanoksilla on raskas ilmastovaikutus keinolannoitteiden valmistuksen vaatiessa paljon energiaa. Toisaalta kierrätyslannoitteilla maahan saadaan paljon kaivattua orgaanista ainetta samalla.

Yksistään meillä Suomessa on jo kierrossa tarvittavia tuotantopanoksia, fosforia varsinkin, sen verran mitä pellot tarvitsevat. Silti me tuomme energiaintensiivisesti tehtyjä keinolannoitteita ja viemme samalla miljoonia euroja Suomesta pois. Kaikki tämä kasaantuu lopulta lantaongelmaksi, jota tuontirehu kärjistää. BSAG-säätiön Järki-hankkeen selvityksessä tuli ilmi, että lannan fosforia riittää 10,8 kiloa jokaiselle peltohehtaarille koko Euroopan mitassa. Ainetta siis on.

Kierrättämällä ravinteet ratkaisemme ympäristöongelmia ja pidämme rahan kierrossa Suomessa. Täsmällisellä ja älykkäällä kierrätyksellä luodaan edellytykset kestävälle maataloudelle. Tarvitaan maatalousosaamista, että jätteestä tulee huipputuote, eikä vaan paikasta toiseen siirretty jäte.

Hyväkuntoinen ja toimiva maaperä tarvitsee vähemmän torjunta-aineita ja lannoitteita, koska sen biologinen toiminta on aktiivista ja se käyttää ravinnepanokset paremmin hyödyksi. Maa, jossa on biologista potkua, tuottaa enemmän vihreää maan pintaan ja juurta maan sisään – eli samalla pumppaa hiiltä ilmasta maahan.

Orgaanisen aineen mukana kohennetaan biologista aktiivisuutta. Siellä on EU:n suurin kilpailukyky – arkit, sienet, pöpöt ja änkyrimadot pumppaavat hiiltä kasvin kanssa maahan ahkerammin kuin ihminen pumppaa hiiltä ilmaan.

Hyväkuntoinen maaperä ei tulvi eikä ole rutikuiva, ja vesitalous on kunnossa. Kun maa on kunnossa, ravinteet menevät kasvuun eikä päästöinä vesistöön tai ilmaan.

Hiiltä sitovan maatalouden ei tarvitse olla luomua; viljelykiertoa ja kierrätettyjä orgaanispohjaisia lannoitteita ja maanparannusaineita voi hyödyntää tavallisen tyylin viljelijäkin.

Tällä hetkellä maataloudessa painopiste on sadossa, johon pyritään vaikuttamaan tuotantopanoksilla eli lannoitteilla. Nykymenossa biologinen toiminta on ikään kuin unohdettu, ja samalla heikennetty hiilensidontakykyä ja biologisen toiminnan voimaa – ravinteiden hyväksikäyttöön tarvitaan aina mikrobit.

Lihantuotannossa se mitä eläin syö, ratkaisee. Sademetsän raivaus ja soijan kasvatus on kestämätöntä – liha on kaukana kotimaisesta, jos se kasvatetaan eteläamerikkalaisella soijalla. Sen sijaan kestävä laidunnus on olennaisen tärkeä asia maaperän parantamiselle. Kestävässä laidunnuksessa, intensiivisesti hallitussa kiertolaidunnuksessa, me täällä Euroopassa olemme pitkällä perässätulijoita Yhdysvaltoihin verrattuna.

Tunnettu australialainen ympäristövaikuttaja on sanonut, että kansakunnan rikkauden syvällisin mitta on, parannetaanko vai tuhotaanko maaperää. Se on hyvin sanottu. Siinä on missiota EU:lle, ja taas tässäkin Suomi voisi olla mallimaa.