Potkukelkka puuttuu vielä

Kolumni

Helsingistä

Heinävaaraan

Ihanaa, lumi on maassa. Vaikka keväällä lumen sulaminen tuntuu kestävän ikuisuuden ja rapa roiskuu, ei lumista talvea voita mikään.

Jos haluaa pureutua Pohjois-Karjalan talviseen ytimeen, on syytä hankkia sukset, potkukelkka tai moottorikelkka. Olisi tietysti hyvä, jos varastosta löytyisivät nämä kaikki kulkupelit.

Ylpeänä voin todeta, että minun varastostani löytyi kahdet erilaiset sukset jo ennen maakuntaan muuttoa. Toisilla sujauttelen luistelutyylillä ja toisten kanssa hiihdän siellä missä latukoneet eivät kulje.

En kuulu niihin intohimoisiin hiihtäjiin, jotka laskevat hiihdettyjä kilometrejä ja asettavat tavoitteita. Sukset ovat minulle lähinnä luonnollinen tapa liikkua talvisin.

On ihanaa, kun voi lähteä harrastamaan melkein kotiovelta käsin ja valita välineet vuodenajan mukaan. Kaikki eivät tietysti viihdy yhtä hyvin yksinkertaisten ulkoilmaharrastusten parissa, mutta minä olen toistaiseksi viihtynyt.

Olen minä yrittänyt keksiä itselleni tämänkin syksyn aikana jotain ruutukaavalla harrastettavaa vaihtoehtoa iänikuisen metsässä kulkemisen rinnalle. Vielä ei ole tärpännyt, ehkä ensi vuonna.

Mutta on harrastusrintamalla sentään jotain vipinää ollut. Pääsin maakuntaan muuton myötä metsästysseuran koejäseneksi. Tämä tarjoaa uuden ulottuvuuden vanhaan harrastukseen. Ennen kävin jahdissa vieraskortilla tai valtion mailla. Nyt pääsen puuhailemaan riistanhoidon ja metsästyksen parissa intensiivisemmin kuin ennen.

Riistanhoitopisteiden keruuta varten ruokintapaikat on käyty katsastamassa jo hyvissä ajoin ennen lumen tuloa. Pienpetopyyntiin sopivista alueista sain vinkkiä todelliselta taiturilta, joka on voittanut metsästysseuran ahkerimman pienpetopyytäjän pokaalin monta kertaa.

Täällä ei neuvoja ja vinkkejä pihtailla, jos joku suinkin uskoo voivansa auttaa. Eikä avun kohteen tarvitse olla kovin tuttukaan, hieman tuntemattomillekin kerrotaan erilaisia niksejä auliisti.

Viimeisimmät hyviin talvikalastuspaikkoihin liittyvät vinkit taisin saada, kun kävin lähihuoltamolla vaihdattamassa auton öljyjä.

Ehdin jutella kymmenisen minuuttia paikallisen kalastajan kanssa, kun hän jo kertoi minulle minne verkot kannattaa täällä päin talvisin laittaa. Verkkolupien ostopaikankin hän muisti mainita ja totesi vielä, että lupien myyjä esittelee varmasti syvyyskarttoja.

Naiset ensin vaikka heikoille jäille. Ei sentään, en minä yksinäni ole lähdössä talviverkkoja laskemaan. Mieheni se varsinainen talvikalastaja on, minä olen vain assistentti.

Verkoille hiihdetään, mutta voisihan jäällä käydä sopivalla kelillä myös potkukelkalla? Niinpä tosiaan, se potkukelkkahan minulta vielä uupuu. Minulla on kuitenkin aivan selvä visio siitä, miten valjastan kaksi pitempijalkaista koiraani kelkan eteen, laitan lyhytjalkaisen mäyräkoiran korissa kelkan kyytiin ja karautan menemään.

Ei se ole pohjoiskarjalainen talvi eikä mikään, jos en tänä talvena pääse hurauttelemaan omalla potkurilla.