Lomille lomps!
Jaana Kankaanpää14.6.201716:00
Kesä tulee! Jokavuotinen kesän odotus alkaa jo maaliskuusta. Pieni lämmin jakso huhtikuussa saa maamiehenvaistot heräämään, tuloo mullantuoksu nenälle, teköö mieli pellolle.
Toukokuussa ihaillaan luonnon puhkeamista, avitetaan sitä ja aherretaan vainioilla. Kesäkuussa syvä vehreys ottaa vallan maasta, kunnes heinäkuussa luonto hiljenee ja tyytyy omaan mahdottomuuteensa.
Näinhän sen pitäisi mennä, vaan ei tänäkään vuonna ole mennyt. On ollut niin jäätävän kylymä, tällaista kevättä en ole ennen kokenut, en ainakaan muista.
Kalenterissa lukee nyt kuitenkin kesäkuu, ja jo parin viikon hellejakson jälkeen kukaan ei enää muista pahalla mennyttä kevättä. Lämmöllä ja auringolla on niin valtava voima suomalaismieleen, kesää kun niin hartaasti odotamme ja vähän kuitenkin saamme.
Viime vuonna tähän aikaan pyysin teitä kaikkia kesätalkoisiin syntyvyyden lisäämiseksi, te kaikki jotka neuvoa noudatitte, teillä on nyt kädet täynnä työtä: Onneksi olkoon! Teitte mitä pitikin.
Tälläkin kylällä on tullut pari tyhjää savua vuoden aikana, jatkakaa harrastusta siis! Me muut maaseudun asukit, vaikka kesä on kiireisintä aikaa, muistetaan pitää myös lomaa!
Minä katson lomaksi jokaisen reissun jossa olet poissa normaaleista rutiineista, poissa työpaikalta ja kotoa. 365 päivää tuvan ja navetan väliä, se ei vain ole enää tätä päivää.
Mitä kauemmaksi menee, mitä kauemman on, sitä paremmin unohtaa arjen ja sitä selkeämmin näkee kaiken.
Matka voi olla mikä tahansa, kunhan siellä unohtuu koti ja askareet ja tilalle tulee mielitietyt, oma perhe, yhdessäolo ja laiskottelu.
On hyvä olla välillä poissa kotoa. Jos paluu ahdistaa, tietää että jotakin on vialla. Yleensä kotiin on aina mukava tulla.
Maatiloilla ollaan päivät pääksytysten yhdessä, tehdään työtä, eletään kotia. Se on hienoa, mutta sen takia on tärkeää saada lomaa myös perheenjäsenistään.
Vaikka kuinka perheenä elellään, joskus on päästävä yksinäisyyteen ja olemaan vain oman itsensä kanssa. Sitä kaipuuta toivottavasti ei kukaan toiselta riistä.
On tärkeää kuunnella omaa ääntään, mitä itselle kuuluu? Sisimmät äänet jäävät yleensä ensimmäisenä muun metelin jalkoihin.
Metsä on miehen kirkko, siellä ainakin minä itseni kuulen. Yksin lämmitetty sihisevä sauna, joen pohjaa mutkitteleva latu, mittaamattomat vieraan kaupungin kadut, siinä hyviä paikkoja itsensä löytämiselle.
Jaksaa kummasti paremmin, kun on itse itsensä päällä, eikä mikään muu!
Ja sitten kesärientoihin. Jos tämän kesän jälkeen joku tulee sanomaan, ettei omalla paikkakunnalla tapahtunut mitään, niin vedän häntä korvasta!
Katsokaa niitä paikallisia aviiseja ja menkää tilaisuuksiin joita on järjestetty! Maaseutu ja kotipaikkanne on täynnä pieniä gallerioita, kesäteattereita, kirpputoreja ja tapahtumia. Niitä ei ole, jos niissä ei käydä.
Eli käykäämme porukalla kulttuuririennoissa. Meistä viljelijöistä on aikanaan koko kulttuurin käsitys lähtöisin. Vaalikaamme tätä hienoa perintöä, pidetään rattoisaa kesälomaa lorvien, ollaan joskus yksin ja jatketaan maanmainiota maantäyttämistä.
Siinä se on, oivan kesän resepti!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
