Metsänhoidon asiantuntija: Ilmastonmuutos lisää taimikonhoidon tärkeyttä

Markku Remeksen mukaan monipuulajinen metsä on paras tae terveelle metsälle myös tulevaisuuden muuttuvassa ilmastossa.  

Jälkipolviemme tulevaisuudesta huolta kantavien kannattaa investoida nuoriin metsiin. Ilmastonmuutos ja metsien monitavoitteinen käyttö vain korostavat taimikonhoidon merkitystä, sillä taimikonhoidolla voidaan vähentää ilmastonmuutoksen ja vaihtelevien sääilmiöiden aiheuttamia metsätuhoja.

Nykyinen tutkimustieto ja mallinnukset osoittavat, että metsät sitovat hiiltä tehokkaammin, kun puustoja kasvatetaan metsänhoidon suosituksia tiheämpinä. Näin tekevät myös taimikkovaiheessa olevat puustot. Taimikon järeytymistä ja laatua haittaavan vesakon poistoa ei kannata viivyttää hiilen­sidonnan kasvattamisen vuoksi.

Hoitamaton taimikko sitoo hiiltä enemmän kuin hoidettu, mutta ero on Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan vähäinen ja ero kaventuu melko nopeasti taimikonhoidon jälkeen. Taimikonhoidon seurauksena metsien hiilinielut lisääntyvät pitemmän ajan kuluessa.

Ensisijaisen on tärkeää, että kasvupaikalla on sille bio­logisesti parhaiten soveltuva puulaji, mikä vähentää säiden ääri-ilmiöiden rasituksia puustolle. Taimikonhoidolla voidaan ohjata puuston lajijakaumaa tuhoja kestävämmäksi poistamalla heikkolaatuisia ja kasvupaikalle soveltumattomia puita. Esimerkiksi melko karuillekin kasvupaikoille tulee usein kuusikkoa, joka valtaa alaa paremmin kuivuutta kestävältä männyltä.

Tulisiko suosituksemme päivittää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi nopeasti uudelleen? En suosittelisi nopeita muutoksia taimikonhoitoon, sillä tiheämmät kasvatus­asennot lisäisivät merkittävästi työvoiman tarvetta taimikossa.

Tiheässä kasvaneiden taimikoiden kehityksestä meillä on valtavasti esimerkkejä, sillä moni taimikko jää harvennuksen jälkeen liian tiheäksi. Lisäksi taimikonhoito on uusimman valtakunnan metsien inventoinnin mukaan selvästi myöhässä noin 620 000 hehtaarin alalla.

Kun taimikkoa kasvatetaan nykyisiä suosituksia tiheämpänä, joudutaan nuoressa metsässä käymään myöhemmin tekemässä ylimääräinen hoitokerta tai ensiharvennusta joudutaan aikaistamaan. Monitoimi­koneella tehty suosituksia aikaisempi ensiharvennus johtaa maastohavaintojen perusteella hyvin usein liian voimakkaaseen harvennukseen. Liian voimakas harvennus taas aiheuttaa kasvu- ja tuotostappioita sekä vähentää metsien hiilinieluja koko puuston kiertoajan kuluessa.

Monipuulajinen metsä on paras tae terveelle metsälle myös tulevaisuuden muuttuvassa ilmastossa. Metsien­käsittelyssä pyritään myös luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi kasvattamaan metsiä monilajisina jo taimi­koista saakka. Sekametsät syntyvät yleensä luontaisesti, kun istutettava tai kylvettävä uudistusala muokataan riittävästi.

Muokatulle alalle tulee tavallisesti koivujen ja muun lehtipuuston muodostama tiheikkö, joten taimikonhoito­tarve on noin viiden vuoden kuluttua tulevassa varhaisperkauksessa suuri. Taimikkoon jätetään nykyisin säästöpuuryhmien lisäksi myös raivaamattomia suojatiheiköitä, jotka lisäävät monimuotoisuutta ja toimivat riistan suojapaikkoina.

Varhaisperkauksessa suoja­tiheiköiden ulkopuolelle kasvamaan jätettäville puille on jätettävä riittävästi tilaa. Raidat, lepät, pihlajat, haavat, koivut ja muut taimikkoon jäävät luontaisesti syntyneet puut vievät saman alan kuin istutettu tai kylvetystä siemenestä syntynyt puu.

Männyntaimikoista on tullut usein yhden puulajin metsiä, koska pieneen taimikkoon jätetyt koivut ovat venähtäneet etukasvuisiksi. Lehtipuiden varjostus aiheuttaa männyille kasvutappioita ja houkuttaa hirviä ruokailemaan. Lehtipuun varjostamat männyt tuottavat neulasiinsa vähemmän tuholaisille pahalta maistuvia yhdisteitä, joten taimet joutuvat helpommin hirvien ravinnoksi. Taimikon varhaishoidossa lehtipuuston tuleekin olla havupuita lyhyempiä, jolloin ne voivat kehittyä metsässä.

Mikä sai metsänomistajat sijoittamaan vuonna 2022 taimikonhoitoon 200 miljoonaa euroa ja käyttämään omaa aikaansa työhön nuorissa metsissä? Miksi osa taimikoista jää kuitenkin hoitamatta?

Kaikkia syitä metsänomistajien päätöksiin emme tiedä. Yksi syy hoitamattomuuteen on epäilemättä se, että moni metsänomistaja on hämmentynyt ristiriitaisesta tiedosta metsänhoidon vaikutuksista. Esimerkiksi tiukassa taloudel­lisessa tilanteessa olevalle metsänomistajalle tai elämän ruuhkavuosia elävän nuoren perheen äidille ja isälle on vaikeaa perustella taimikonhoidosta saatavia hyötyjä, jos hoitotöiden tarpeellisuus kyseenalaistetaan viestintä­välineissä.

Markku Remes

johtava metsänhoidon asiantuntija

Suomen metsäkeskus