Don Quijotet Pohjoismaiden perukoilla

Kuusamon Maaninkavaaraan suunniteltiin 54 tuulivoimalan sähköntuotantoaluetta. Korkein hallinto-oikeus (KHO) totesi kuitenkin tammikuussa, että rakentamisen mahdollistava osayleiskaava on laiton. Kuusamossa haikaillaan hankkeen perään, sillä sen mukana luvatut kiinteistöverotulot jäivät toistaiseksi saamatta.

Vaikka suunnitteluun oli tuulivoimayhtiön ja kunnan mukaan panostettu runsaasti, KHO totesi ykskantaan, että kaavassa ei pystytty turvaamaan poronhoidon toimintaedellytyksiä. Maaningan yleiskaavaa koskeva KHO:n päätös on tulevaa oikeuskäytäntöä linjaava vuosikirjapäätös.

Ehkä hanketta suunnittelevaa yhtiötä tai kuusamolaisia maanomistajia harmittaisi tätäkin enemmän, jos voimalat todettaisiin laittomiksi vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo toiminnassa.

Norjassa korkein oikeus nimittäin katsoi viime lokakuussa, että kaksi suurta maatuulivoimapuistoa Fosenin niemimaalla haittaavat poronhoitoa. Korkein oikeus linjasi voimala- alueiden rakentamisen ja käytön jatkamisen laittomaksi.

Toistaiseksi ei vielä tiedetä, miten Norjan öljy- ja energia­ministeriössä asian kanssa edetään, mutta yhtä kaikki: 151 tuulivoimalaa töröttää laittomasti porolaitumilla.

Poronhoito on vuosisatoja vanha elinkeino pohjoisessa. Historiallisesti poronhoito on saanut väistyä muiden maankäyttäjien levittäytymisen tieltä. Väistyminen näyttää tulleen tiensä päähän, kun poronhoitajat ympäri Pohjoismaita käyvät oikeustaistoihin tuulimyllyjä vastaan.

Poronhoitajat puolustavat elinkeinoaan ja kulttuuriaan, samalla kun valtiot tavoittelevat hiilineutraaliutta ja kunnat haaveilevat kiinteistöveroista. Voimalahankkeet ovat todellisinta totta, mutta jotenkin jää epäselväksi, kuka näissä kamppailuissa on idealistinen narri, kuka laskelmoiva realisti ja kuka jättiläinen.

Kuusamon Maaningan hanke sijoittuu kokonaisuudessaan Tolvan paliskuntaan. Voimaloista aiheutuva haitta ei ole poronhoitajalle esteettinen eikä periaatteellinen vaan käytännöllinen: voimalat muuttavat hyvin konkreettisesti porojen vasomis- ja laidunkäyttäytymistä. Viimeaikaisimmat gps-tutkimukset Ruotsista ja Norjasta vahvis­tavat poronhoitajien omia kokemuksia eri puolilta poronhoitoaluetta.

Tolvan paliskunta vastustaa hanketta siitä yksinkertaisesta syystä, että se sijoittuu paliskunnan ainoille jäljellä oleville rauhallisille vasonta- ja laidunalueille. Toteutuessaan se tuhoaisi paliskunnan poronhoidon kestävää järjestämistä.

Ilmastonmuutosta halutaan hillitä edistämällä voimakkaasti uusiutuvaa energiantuotantoa. Tämä kannustaa esimerkiksi kuntia ja tuuli­voimayhtiöitä suunnittelemaan tuulivoimahankkeita kolkkiin, joissa ei ole asutusta.

Samalla nämä syrjäiset metsä- ja vaara-alueet ovat poronhoitoalueella niitä jäljellä olevia rauhallisia laidunalueita, joita porot tarvitsevat. Muun maankäytön levittäytymisen myötä ovat nämä alueet käymässä yhä harvemmiksi.

Tuulivoiman sijoittaminen poronhoitoalueelle kiteytyy kysymykseksi poronhoidon ja tuulienergian tuotannon yhteensovittamisesta. Tuulivoimaa ja poronhoitoa voi olla samoilla seuduilla – tämä on kuitenkin seikka, minkä voi ja lakisääteisesti kuuluukin selvittää suunnittelun aikana, yhteistyössä asianosaisen paliskunnan kanssa.

Jos ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävä politiikka tarkoittaa käytännössä kiihtyvällä nopeudella poronhoitoalueelle suunniteltavia tuulivoimahankkeita ja harvinaisten akkumineraalien sekä muiden mineraalien kasvavan kysynnän vanavedessä esiin pulpahtelevia kaivoshankkeita, on tilanne poronhoidon kannalta täysin kestämätön. Poronhoito on riippuvainen vielä jäljellä olevista laidunmaistaan.

Poronhoito kamppailee kapenevasta elintilasta, ilmastonmuutoksen vuoksi epävakaisemmiksi muuttuvissa luonnonolosuhteissa. Tämän lisäksi poronhoidon näkökulma ilmastopoliittisissa tavoitteissa sekä luonnonvarahankkeita edistettäessä pyritään sivuuttamaan.

Nämä oikeuskamppailut Pohjoismaissa eivät ole jäämässä viimeisiksi.

Poronhoito on riippuvainen vielä jäljellä olevista laidunmaistaan.