Kiitos rakkaat: Whatsapp, Instagram, Facebook, Snapchat, Periscope ja muut, teette elämästäni totta!

Mielipide

13.8.201602:00

Kolumni

Simo Ralli

Tämä on ylistyspuhe, sievä saarna tälle käteemme liimatulle kapistukselle, jota hipelöimme enemmän kuin rakkaitamme.

Me naputtelemme huumassa sen lasista pintaa, käännämme ja väännämme, hypistellemme, puristamme tärkeintämme. Olemme onnellisia, jaamme elämäämme: missä kuljemme, mitä teemme, mitä ajattelemme, juuri nyt ja tällä hetkellä!

Puolen tunnin kuluttua tunteemme ja ajatuksemme ovat jo vaihtuneet: on siis syytä päivittää olomme ja jakaa parhaiden ystävien kanssa tunnelmamme uudelleen.

Kiitos rakkaat: Whatsapp, Instagram, Facebook, Snapchat, Periscope ja mitä näitä nyt onkaan. Olette lisänneet meidän pidättyväisten, jurojen ja hiljaisten suomalaisten sosiaalista kykyä. Ennen teitä ystäviä oli elämämme aikana vain kourallinen. Koulussa seitsemän, opiskeluaikana viisi, puolison löydyttyä kaksi, puolisosta erottua yksi, uuden löydyttyä taas kaksi.

Ennen aikaan suomalainen mies erakoitui viisikymmentä vuotta täytettyään, niin ystävistään, vaimostaan, kuin lapsistaan, avautuen ihmisenä vain lapsenlapsilleen.

Mitäs nyt? Meillä wifiuroksilla on satoja parhaita ystäviä, parhailla some-isillä tuhansia. Olemme ystäviemme ympäröiminä joka sekunti, yötä päivää, arkea ja työtä, lomaa. Pikku piippaus ja tiedän että Osku sai kalan, Ritva syö taas stroganoffia, Iinasta tuntuu hyvälle, makeitten tyyppien kanssa!

Meille viestitetään, olemme olemassa, olemme tärkeitä!

Kiitos kiiltävän, hopeakuorisen, hienosti käteen istuvan mobiililaitteemme, me olemme tärkeissä uutisissa kiinni joka ikinen sekunti, mikään lööppi ei mene ohitsemme.

Ennen radiopuhelintamme, tuulet olivat vain tuulia, nyt ne ovat järjestään järjettömiä myrskyjä, helteet tappavia, pakkaset hirmuisia. Elämämme on suurta, ihmeellistä ja mahtavaa!

Piippaus ja uutisvahti kertoo meille tärkeimmät asiat maailmasta. Saamme tietää, milloin julkimo on käynyt salilla, mitä Soini on tokaissut grillijuhlilla, onko Maisalla silikoonit, erosiko Jasmin vai ei?

Suuria uutisia, tärkeitä tietoja, älyllisiä lauseita on puhelimemme pullollaan. Katastrofeja on maailmalla, enemmän kuin ihmisämpäri jaksaa kantaa, on hyvä tietää niistä kaikki yksityiskohdat, kuvatut videot, kuvat ja tunnelmat.

On hyvä rauhoittua yöpuulle, tsekaten vielä viimeiset uutiset. Olemme joukolla mukana jossakin suuremmassa, kokemassa huikeita asioita, jakamassa uskomattomuutta. Kiitos siitä, Nokia, Apple ja Google. Olette tehneet meistä kaikista tietoisia.

Parasta kännyssämme on kuitenkin sen antama turva. En voisi kuvitella maailmamme, enkä varsinkaan maatamme ilman telefoonin antamaan ikuista turvaa ja yksityisyyttä.

Millaisia olivat illanvietot, juhlat, häät ja hautajaiset, ennen älykännyä? Ahdistavia tilaisuuksia, joissa joutui kuuntelemaan ihmisten puheita, höpöttämään turhia kahvijaarituksia, olemaan läsnä omituisten kaukaisten sukulaisten kanssa, painostavia hiljaisia hetkiä ystävien kahvipöydässä.

Tänä päivänä voimme sulkeutua koska vain ja missä tahansa yksityisyyteemme, puhelimemme kanssa ja kukaan ei ihmettele mitään. Hautajaiskirkossa voi selata Nettimoton tarjontaa, appiukon puheen aikana voi tilata Zalandosta kengät. Mikä vapaus. mikä autuus!

Kiitokset älykkäät puhelimemme, olette tehneet meistä kaikista älyttömiä!