Ekologinen kompensaatio saatava elvytystoimiin

Ministeriöissä pohditaan kuumeisesti kansallisten elvytyspanosten sekä EU:sta saatavan reilun kolmen miljardin euron ekologisen jälleenrakennus­potin kohdennusta. Hallitus on linjannut, että potista vähintään reilu miljardi kohdennetaan ilmastonmuutoksen torjuntaa ja vihreää siirtymää edistäviin toimiin.

Maailman talousfoorumin raportissa ilmastonmuutoksen torjunnan epäonnistuminen ja luonnon monimuotoisuuden romahdus ovat molemmat kuuden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukossa.

Hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:in mukaan luontokato on nyt nopeampaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, ja ihmiskunta on täysin riippuvainen luonnosta ja sen tarjoamista ekosysteemipalveluista. Tästä syystä Suomen hallituksen on esitettävä, ei vain miljardilla, vaan koko potilla sellaisia toimia, jotka elvyttävyyden lisäksi edistävät sekä ilmastonmuutoksen että luontokadon torjuntaa. Mikään muu ei riitä.

Vihreässä elvytyksessä rahoitettavien toimien joukossa ei saa olla sellaisia, jotka aiheuttavat luonnon heikentymistä nykyiseen tasoon verrattuna. Lisäksi on huomattava, että luontokatoa hidastavat toimet ovat tavanomaisia parempia mutta eivät riittäviä.

Luontokadon hidastaminen siirtää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien romahduksen ajankohtaa kauemmas tulevaisuuteen, mutta ei estä niitä. Potista on siis rahoitettava vain toimia, jotka yltävät luonnon kokonaisheikentymättömyyteen tai parantavat luonnon tilaa.

Vaatimus on haastava. Moni työllisyyttä ja taloutta elvyttävä ja hiilineutraaliutta edistävä toimi, kuten raideinvestoinnit, aiheuttaa luontohaittaa. Kyse ei ole vastakkainasettelusta, vaan siitä, että aidosti hyvät toimet voivat olla elvyttävyys-, ilmasto- tai luontovaikutuksiltaan ristiriitaisia. Ristiriidat on tunnistettava ja politiikan on löydettävä keinot lieventää niitä.

Vaikka uusien rataosuuksien rakentaminen väistämättä aiheuttaa luontohaittaa, haitat voidaan päättää hyvittää budjetoimalla elvytystoimiin ekologiset kompensaatiot.

Elvytystarpeesta riippumatta pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa luvataan pilotoida ekologisen kompensaation käyttöä esimerkiksi isoissa infrastruktuurihankkeissa ja arvioida saatujen kokemusten perusteella lainsäädännön uudistustarpeita. Nyt on näytön paikka. Jokaiseen luontohaittaa aiheuttavaan elvytystoimeen on sisällytettävä haittojen hyvitys.

Kompensointia kritisoidaan yleisesti. Kriitikot pelkäävät, että kompensaatiot johtavat siihen, että haittoja ei pyritä enää välttämään, kompensaatiot antavat luvan tuhota tai niitä käytetään viherpesuun. Tosiasiassa suurimmassa osassa hankkeita ei vaadita ympäristövaikutusten arviointia, ja näissä luontohaittoja ei juuri ajatella saati vältetä.

Lähes kaiken infrastruktuurin rakentamiseen meillä tarvitaan kyllä lupa, mutta luvitusta ohjaava pääperiaate on, että lupa on myönnettävä, jos erityistä syytä sen eväämiseen ei ole. Luontohaitta ei pääsääntöisesti ole tällainen erityinen syy. Käytännössä meillä on jo lupa tuhota.

Kompensointia ei tule kytkeä lupaharkintaan, eikä sen varjolla saa avata suojelualueita hävitykselle. Sen sijaan, kun lupaharkinta on tehty, tulee kaikissa hankkeissa luvan saaja velvoittaa ylikompensoimaan aiheuttamansa haitta.

Velvoittamalla ylikompensaatio luodaan uusi veroluonteinen luonnonsuojelun rahoitusmekanismi ja luonnollinen kannustin välttää haittojen aiheuttamista. Lisäksi viherpesun mahdollisuus estyy, koska velvoittavuus poistaa mahdollisuuden käydä luvasta kauppaa tarjoamalla vapaa­ehtoiset kompensaatiot.

Ylikompensaatiovelvoitteen tulee koskea kaiken kokoisia toimia kaikilla sektoreilla. Näin siksi, että vaikka isoilla hankkeilla on suuret paikalliset vaikutukset, niitä on kuitenkin vähän. Pienimuotoiset toimet kuten mökin rakentaminen tai yksittäinen pieni avohakkuu eivät aiheuta laajaa luontohaittaa, mutta näitä on paljon ja yhdessä ne aiheuttavat isoja suuremman kokonaishaitan.

Kun puhutaan järjestelmätason muutoksista, tarkoitetaan muutoksia, jotka ovat nykyiseen verraten poikkeuksellisia. Luontohaittojen ylikompensaation velvoittaminen niin yksityisiltä, yhteisöiltä kuin valtiollisilta haitanaiheuttajilta olisi tarvittavan mittaluokan muutos.

Haittojen hyvittämisen velvoittaminen on ainoa tiedossa oleva keino, jolla luontokato saadaan pysäytettyä ja voimme päästä kohti kokonaisheikentymätöntä tai jopa paranevaa luonnon tilaa.

Jokaiseen luontohaittaa aiheuttavaan elvytystoimeen on sisällytettävä haittojen hyvitys.