Vanha kotimökki
Kotimökki harmaahirsinen, seisoo unohdettuna ja yksinäisenä. Savupiipustakaan ei ole noussut savua enää neljään vuosikymmeneen. Monista ikkunoistakin ovat lasit jo särkyneet. Mitähän miettisi mökki tuo harmaa?
Oon tässä katsellut elämän menoa jo yli viisikymmentä vuotta, mutta olen tyytynyt kohtalooni. Olinhan minä pienehkö ja epäkäytännöllinen, ilman sähköä tai vesijohtoja, hatarakin, ilman mukavuuksia.
Mutta olihan minut rakennettu todellisena pula-aikana – antamaan suojaa ja turvaa asujilleni.
Uunini on luonnonkivestä tehty savilaastilla muuraten, mutta hyvin lämmitettynä on sen arinalla paistettu leivät ja piirakat, joskus jopa pullaa ja karjalanpaistia. Riittipä sen lämpöä pitämään vielä tuvankin lämpimänä.
Vaan kohtaloni oli jäädä tyhjilleen ja tyhjänpantiksi. Kyllä se kirpaisi kovasti, näinkö tässä piti käydä?
Pakon edessä oli tyytyminen kohtaloonsa. Eihän sille mitään mahtanut, koska varustukseni ei täyttänytkään nykyaikaisia vaatimuksia.
Minunlaisiani kohtaloita on varmasti syrjäseuduilla paljon, autioituneita asuinsijoja.
Kotimökki harmaahirsinen, seisoo unohdettuna ja yksinäisenä. Savupiipustakaan ei ole noussut savua enää neljään vuosikymmeneen. Monista ikkunoistakin ovat lasit jo särkyneet. Mitähän miettisi mökki tuo harmaa?
Oon tässä katsellut elämän menoa jo yli viisikymmentä vuotta, mutta olen tyytynyt kohtalooni. Olinhan minä pienehkö ja epäkäytännöllinen, ilman sähköä tai vesijohtoja, hatarakin, ilman mukavuuksia.
Mutta olihan minut rakennettu todellisena pula-aikana – antamaan suojaa ja turvaa asujilleni.
Uunini on luonnonkivestä tehty savilaastilla muuraten, mutta hyvin lämmitettynä on sen arinalla paistettu leivät ja piirakat, joskus jopa pullaa ja karjalanpaistia. Riittipä sen lämpöä pitämään vielä tuvankin lämpimänä.
Vaan kohtaloni oli jäädä tyhjilleen ja tyhjänpantiksi. Kyllä se kirpaisi kovasti, näinkö tässä piti käydä?
Pakon edessä oli tyytyminen kohtaloonsa. Eihän sille mitään mahtanut, koska varustukseni ei täyttänytkään nykyaikaisia vaatimuksia.
Minunlaisiani kohtaloita on varmasti syrjäseuduilla paljon, autioituneita asuinsijoja, hyljättyjä pihapiirejä. Tokkopa meitä kohta kukaan enää edes muistaa, mutta olimmehan mekin osana tätä kehityksen pyörää.
Heino Pasanen
Polvijärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
