Globalisaatio tekee kansalaisista orjia

Muutama viikko sitten kansainvälinen hyväntekeväisyys­järjestö Oxfam julkisti paljon­puhuvan raportin maailman tilasta. Raportin mukaan maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa saman verran, kuin maailman 3,5 miljardia köyhää.

Se on puolet maapallon väestöstä – se köyhempi puoli. Tämä varallisuuden keskittyminen on jatkunut jo vuosikymmeniä ja vauhti kiihtyy.

Mediassa käsiteltiin raporttia pari päivää, sitten se haluttiin unohtaa. Kuitenkin raportti paljasti maailman voimakkaimman trendin, oikean megatrendin, mitataan sitä millä mittarilla tahansa. Tätä trendiä voi kuvailla termillä hiipivä orjuuttaminen.

Mikä mahdollistaa mega­trendin, joka tekee meistä, valta­osasta maapallon asukkaista, orjia? Tämän mahdollistaa toinen megatrendi, globali­saatio.

Julkisessa keskustelussa globalisaatioon suhtaudutaan pääosin myönteisesti.

Se synnyttää mielle­yhtymiä esimerkiksi matkailuun ja amerikkalaisen viihdeteollisuuden tuotteisiin. Ilman rajatonta maailmaa tämä orjuuttaminen ei onnistuisi. Todellinen, materiaalinen, kouriintuntuva, globalisaatio tapahtuu suur­pääoman ehdoilla. Ydinpommikin voi olla päältä viattoman, jopa kauniin näköinen.

EU syntyi hiili- ja teräs­unionista, ja EU on meitä lähellä oleva globalisaation tukipilari. Suomikin on haudattu tämän pilarin perustuksiin Koiviston-Ahon politiikan seurauksena.

Parhaillaankin EU kiihdyttää rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä, sillä Euroopan Keskuspankki (EKP) lisää uutta rahaa (elvytyksen nimissä) 60 miljardia joka kuukausi syyskuuhun 2016 saakka. Ei ole epäilystäkään, että mutkien jälkeen suurin osa tästä rahasta on ennestään rikkaiden taskussa, ja muut maapallon ihmiset ovat suhteellisesti entistä köyhempiä.

Voiko tätä orjuuteen luisumista estää? Se on pakko estää ihmisyyden nimissä.

Alku voisi olla kansain­välisessä oikeudenmukaisessa kilpailulainsäädännössä, jossa kansainvälisiä konserneja ja holding-omistusta pidettäisiin rahoituskartelleina.

Kansainvälinen konserni pystyy toimimaan maailmanlaajuisesti aivan kuin kartelli toimii yhdessä valtiossa. Liekö tämä jäänyt Kilpailuvirastolta huomaamatta?

Neuvoteltavana oleva TTIP-sopimus EU:n ja Yhdysvaltain välillä toteutuessaan edelleen kiihdyttäisi rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä.

Voiko Suomi olla edellä­kävijä ihmiskunnan pelastamisessa orjuudelta?

Aivan ensimmäiseksi olisi myönnettävä, että osuustoiminnallinen liiketoiminta on vahva ase tässä taistelussa ja Kilpailu­viraston vaino osuustoiminnallista liiketoimintaa kohtaan voitaisiin eduskunnan tahdosta lopettaa, jos ymmärrystä riittää.

Ennen kaikkea ihmisten tulisi ajatella, ajatella, ajatella. Poliitikot sen paremmin kuin taloustieteilijätkään eivät joko tajua tätä kaiken takana olevaa kehityssuuntaa tai sitten se on heidän etujensa mukaista kehitystä.

Täysin käsittämätöntä on esimerkiksi sähköverkkojen myynti ulkomaisille pääomasijoittajille, orjahuutokauppa mikä orjahuutokauppa.