Järjetöntä hirvipolitiikkaa
Maaseudun Tulevaisuus uutisoi (MT 3.10.) erittäin huolestuttavan suunnan hirvivahinkojen kasvussa ja niiden korvattavuuden vähenemisessä. Omat kokemukseni ovat samansuuntaisia vahinkoja kärsineen tuottajan (Timo Lankila) kanssa.
Hirvimäärän ja vahinkojen rajoittaminen on vuodesta toiseen typerä ja erittäin kallis kiista.
MMM:n virkamiesten ja metsästäjäjärjestöjen kesken sovitaan, paljonko hirviä kaadetaan ja millä tasolla hirvitiheys pidetään. Eikös joku vuosi sitten sovittu hirvimääriksi 2–4 hirveä / 1 000 hehtaaria? Nyt siitäkin on lipsuttu, ja käytäntö on 4–6.
Mikä on se viisaus, jonka mukaan hirvimäärät ja niistä aiheutuvat vahingot pitää olla Suomessa korkealla? Tuleeko vaatimus pönäkältä sikariportaalta, joka egoaan pönkittääkseen haluaa päästä ampumaan helposti suuren määrän hirviä vaivattomasta autonvieruspassista?
Helpon teurastusmetsästyksen hintana kärsitään hirvikärpäsistä, punkeista, kymmenien miljoonien maatalousvahingot, satojen miljoonien metsätalousvahingot, tuhansia hirvieläinkolareita romuttuneine ja traumatisoituneine osallisineen, kuolleita ja kymmeniä vammautumisia liikenteessä. Kokonaislasku on varmasti toisella miljardilla kaikkineen.
Suuri hirvenlihamäärä sotkee myös markkinoita. Kokemuksesta tiedän, että liha on kallista huomioiden kaikki harrastuksen rahakulut. Lisäksi ylisuuren hirvikannan tuhoja pyritään estämään suurella vaivalla ja kustannuksilla, mikä on kuitenkin toivotonta hirvien kesyyntymisen vuoksi.
Kustannuksiin kuuluu myös tulevaisuudessa metsien alentunut tuottokyky, koska jatkuvasti istutetaan maalajin ja puuhistorian suhteen väärää puulajia hirvien takia.
Millaisia MMM:n virkamiehet ovat? Kansakunnan etu ei ainakaan näytä olevan heille kiinnostava, tai sitten älykkyys ei riitä kaikkien asioiden ynnäämiseen.
Ovatkohan hirvimäärät suhteessa kustannuksiin nyt varmasti hallitusohjelman mukaiset? Vai sooloilevatko vastuulliset?
Jos laskemme hirvimäärän 1,5–2 talvehtivaan yksilöön 1 000 hehtaaria kohden, hirvivahingot laskevat murto-osaan, ja hirviä voidaan edelleen metsästää. Kaatomäärät ovat kyllä pienempiä, ja metsästyksessä tarvitaan jo taitoa ja kärsivällisyyttä. Niin kuin oikean metsästyksen luonteeseen kuuluukin.
Onko epäonnistunut hirvipolitiikka esimerkki luonnosta ja maaseudulla yrittämisen realismeista vieraantuneiden virkamiesten ajattelusta? Siltä näyttää. Mikä neuvoksi?
Veli-Jussi Jalkanen
agronomi, puun tuottaja
hirviseuran pj, toimitusjohtaja
Sahalan kartano
Rautalampi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
