Aito demokratia kestää erilaiset mielipiteet

Me kaikki kohtaamme mielipiteitä, joita emme jaa, joista emme pidä ja jotka koemme loukkaavina. Olisiko sananvapauden rajoittaminen ratkaisu?

Yhteiskunta, jossa sanan- ja uskonnonvapautta arvostetaan ja suojellaan, muodostuu vääjäämättä erilaiseksi kuin sellainen, jossa erilaisia mielipiteitä ja arvoja pyritään rajoittamaan.

Kun valtaapitävät lähtevät määrittelemään, mitä voi sanoa, päädytään totalitarismiin. Onko oikea ja väärä alistettu yhteiskunnallisille muutoksille ja niiden uudelleenmäärittely annettu valtaapitävien oikeudeksi?

Uskallammeko ilmaista mielipiteemme silloinkin, kun se ei ole valtaapitävien mielen mukaista?

Kun yhä useammat ihmiset välttävät ilmaisemasta todellisia ajatuksiaan ja arvostuksiaan pysyäkseen sosiaalisen hyväksynnän piirissä, kapenee sanan- ja uskonnonvapaus.

”Poliittisesti korrekti” mielipide saa lisää tilaa mediassa ja julkisessa keskustelussa. Kriittiset ja poikkeavat mielipiteet hävitetään näin vähitellen ja yhteiskuntaa alkavat hallita yksipuoliset mielikuvat. Lopulta on vain yksi hyväksytty mielipide, joka alkaa ohjata yhteiskunnallista päätöksentekoa.

Suomi on demokraattinen yhteiskunta, jonka arvot perustuvat kristillisiin arvoihin. Luottamus yhteiskunnan rakenteisiin ja toisiin ihmisiin on yhteiskunnan toimivuuden perusta. Sanan- ja uskonnonvapaus ovat puolestaan läntisen demokratian kulmakiviä.

Kristillisiä arvoja vastaan on hyökätty erityisesti arvoliberalismin taholta. Arvoliberalismi haluaa irti kaikista normeista ja säännöistä, jotta voisi toteuttaa toiveitaan ja tarpeitaan vapaasti. Jos eläisimme täysin ilman rajoituksia ja normeja, muodostaisimme normit ja säännöt omista tarpeistamme ja pyrkimyksistämme käsin.

Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, ajaudumme arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen ja omien tarpeiden mukaan. Kuten lapsi, jonka elämästä puuttuu rajoja asettava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan.

Säännöt, rajoitukset ja normit suojelevat heikompia sekä ylläpitävät tasa-arvoa ja turvallisuutta.

Yhteiskunta, joka perustuu kristillisiin arvoihin, suojelee heikompia – myös niitä, jotka eivät Raamatun arvoja jaa.