Kanadan tuliaisesta aarrearkuksi

Hilja Leppäsen matka-arkkuun liittyy muistoja tärkeistä elämänvaiheista. Kuva: Jaakko Kilpiäinen 

Suuri tummansininen arkku on seurannut Hilja Leppäsen mukana yli viisikymmentä vuotta. Leppänen asuu nykyisin lapsuudenmaisemissa Enossa, mutta on ehtinyt pyörähtää Amerikassa asti. Siellä kului lähes viisi vuotta. Arkussa hän toi kotimaahan sinä aikana kertyneet tavarat, kuten vaatteet ja kodintekstiilit ja tietysti tuliaiskahvit.

”Vuonna 1954 tätini tuli Kanadasta Suomeen lonkkaleikkaukseen. Hän tarvihti apulaisekseen kotitaloustöihin”, Hilja kertaa lähtötunnelmia.

Perheen tytöistä vanhimpana Hilja sai lähteä. Hän autteli tätiä, kävi kielikurssilla ja jossain vaiheessa lauloi suomalaisten kuorossakin. Työpaikka löytyi painotehtaasta, ja myöhemmin hän työskenteli myös yksityistaloudessa keittäjänä. Talossa oli sisäkkö erikseen. Hilja muistaa, miten matkusti autonkuljettajan kyydissä loma-ajaksi Floridaan, kun herrasväki matkusti sinne kumpikin eri lentokoneella. Yöpymispaikka matkalla olisi ilmeisesti jäänyt saamatta, jos keittäjätär olisi osoittautunut tummaihoiseksi; sellainen oli meininki.

”Ensimmäiseksi opin sanomaan: I don´t speak English (En puhu englantia)”, Hilja nauraa.

Aika pian hän oppi kuukausien nimet lopusta alkuun päin pakatessaan painotehtaassa kalentereita. Hilja myöntää, että vuodet maailmalla antoivat perspektiiviä, mutta hyvältä tuntui palata ja tehdä elämäntyö maatilan emäntänä. Kielitaitoa kysyttiin viime kesänäkin, kun pihapiiriin tupsahti ulkomaalaisia vaeltajia. Leiripaikka järjestyi vaaran kupeesta.

Arkusta on tullut henkilökohtaisten aarteiden kätköpaikka. Vikkelillä lastenlapsillakaan ei ole asiaa mennä arkkua omin päin tutkimaan.

”Siellä on kirjeitä ja kortteja ja maalattu kuva vanhasta kotitalosta. On siellä minun vanha hääpukukin. Teetin sen ompelijalla, naimisiin mentiin vuonna 1960.”

Hiljan mukaan arkkuja käytettiin seudulla ennen yleisesti henkilökohtaisten tavaroiden säilytyspaikkana. Arkkuja oli erikokoisia ja naisilla ja miehillä oli omansa. Hiljan edesmenneen aviomiehen käytössä oli ruskea arkku, jossa eri sukupolvien miehet ovat vuorollaan säilyttäneet veropapereitaan ja kuittejaan.

”Rahaakin varmasti, koska sen sai arkkuun lukon taakse.”