Tilaa taiteelle ja työlle

Johanna Juvonen ja Biagio Rosa saattavat vielä muuttaa pois Suomesta, mutta silloin suunta on ehkä Espanja– kompromissi kummallekin. Aarre-koira istuu mielellään Biagion mallina. 

Suomi on pelkkää metsää ja lautahökkeleitä ja täällä asuu kylmiä ihmisiä. Näin ajattelivat Biagio Rosan, 27, vanhemmat ennen kuin he tulivat viime syksynä käymään Suomessa, ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Italiasta.

”Isä ja äiti tykkäsivät hirveesti. Heistä täällä oli niin siistiä, talot hienoja, maisemat upeita, luonto puhdas ja ihmiset todella vieraanvaraisia ja lämpimiä”, Biagio myhäilee.

Kun 18-vuotias Biagio Rosa tapasi Johanna Juvosen kotikaupungissaan L’Aquilassa Italiassa, pariskunta tutustui toisiinsa, rakastui ja yhteiselämä alkoi. Mutta Biagion vanhemmat nikottelivat.

”Se oli niille vähän vaikeaa alussa, mutta ne tottu. Etsivät kaupungilta taustatietoja Johannasta, kun olivat huolissaan.”

Nuoret muuttivat toiseen kaupunkiin, missä he opiskelivat kuvataideakatemiassa. Suomeen he päätyivät neljä vuotta sitten, kun Johannalle tuli koti-ikävä.

Tarkoitus oli, että Biagio tekee Suomessa opinnäytetyönsä valmiiksi ja pariskunta palaa puolen vuoden päästä Italiaan.

Toisin kävi. Biagion kotiseutua Italiassa koetteli paha maanjäristys huhtikuussa 2009. Monet talot sortuivat, muun muassa Biagion veljen koti arvokkaine kitara- ja kellokokoelmineen. Läheiset ihmiset säilyivät vahingoittumattomina, mutta he viestittivät, että Biagion ja Johannan on nyt parempi pysyä Suomessa.

”Työskentely täällä oli vähän terapiaa minulle. Ensimmäinen ja toinen vuosi Suomessa olivat vaikeita, mutteivät Suomen takia, vaan juuri maanjäristyksen vuoksi. Ystäviä oli ikävä, täällä ei ollut yhtään tuttua, vain Johanna ja hänen perhe”, Biagio kertaa maahanmuuttonsa alkuvaihetta.

Johanna ja Biagio työskentelivät alkuun tarjoilijoina Jyväskylässä, Johannan kotikaupungissa, jotta Biagio oppisi kieltä. Biagio kävi myös aikuisopiston kielikursseilla, missä häntä helpotti, että hänellä oli ”korvatuntuma” suomen kieleen. Olihan hän kuullut Johannan puhuvan suomea vuosien ajan.

”Kun kieli oli taskussa, aloitimme pelkkää taidetta. Lastenkerhoja, vanhustenkerhoja, erilaisia hankkeita.”

Jyväskylästä Johanna ja Biagio muuttivat Petäjäveden Kintauden kylälle, vanhaan tehdasympäristöön asumaan. ”Kintaudessa meidät otettiin hyvin vastaan. Paras ystävä löysin Kintaudelta. Hän on aina valmis auttamaan. Ei kaupungissa löydy semmoista juttua”, Biagio hymyilee.

Biagio nautti Petäjävedellä erityisesti muistisairaiden vanhusten kuvataidepiirin vetämisestä.

”Kivoja mummoja. Näkee, että taide auttaa oikeesti. Meiän koira oli myös aina mukana.”

Italiasta koirien turvakodista pelastettu sekarotuinen Aarre-koira seuraa keskustelua korva tarkkana.

Biagio Rosa käy pari kertaa vuodessa kotimaassaan ja pitää yhteyttä kavereihin facebookin ja puhelimen välityksellä.

”Kavereita on vähän ikävä – ja aurinkoa”, hän myöntää.

”Italiassa ollaan koko ajan ulkona, kadulla ja kaupungilla ystävien kanssa. Täällä me ollaan vähän liikaakin kahdestaan.”

Johanna ja Biagio katsovat toisiaan ja halaavat. ”Me ollaan niin paita ja peppu, että joskus on vaikea sanoa, kumman maalaamia meidän työt on. Työn valmistuminen on pitkä prosessi, jossa suunnittelemme yhdessä ja voi olla, että vain toinen maalaa.”

Toisaalta eläminen Suomessa on suonut Biagiolle rauhan, jota Italiassa ei olisi. ”Siellä jos kaveri soittaa, niin mennään. Täällä on paljon aikaa itselle miettiä taideprojekteja ja töitä.”

Suomessa Biagio on oppinut sienestämään, mutta suomalaisia ruokailutapoja hän ihmettelee.

”Italiassa ruokailu on pyhä hetki. Iltaruualla istutaan joka päivä helposti pari tuntia, eikä siinä katsota teeveetä, vaan ollaan yhessä.”

Jos ruokailu onkin täällä pikaista, niin ruuista Biagiolla on pelkkää hyvää sanottavaa.

”Suomalainen ruoka on tosi hyvää: lohta, hirvenlihaa, karjalanpaistia, sieniä”, Biagio kehuu, mutta lisää, että ”kahvia ei oo niin hyvää”. Ainoa italialainen esine Biagion ja Johannan kodissa onkin espressopannu, millä valmistuu aito italialainen kahvi.

Pariskunta on jopa maalannut kahvilla. Aamukahvikuvia-näyttelyn työt oli tehty espressolla. Eri vahvuisella, pitkäänkin seisoneella kahvilla tai kahvinjämällä syntyy elävän ruskeita sävyjä.

1. Aito ja puhdas luonto. Sammal ja metsä tuoksuvat, on paljon järviä.

2. Itsenäisyys ja oma rauha. Saa olla yksin, jos haluaa.

3. Taiteilijan mahdollisuudet. Suomessa on vähemmän ihmisiä ja taiteilijoita kuin Italiassa ja apurahasysteemi on selkeä ja avoin kaikille.

3+ Villasukat. Hitti kesät, talvet. Johannan mummo neuloo tai kirppareilta voi ostaa.