Lukijalta: Hakkuiden mitoitusta koskevassa keskustelussa puhe jauhaa tyhjää – kuutiometrien lisäksi olisi hyvä puhua myös hehtaareista ja hakkuutavoista
Yksityinen metsänomistaja voi hakata vaikka kaikki metsästä, jos niin päättää, muistuttaa Juha Aaltoila. Hän kysyy, onko hyvää metsänhoito- ja puunostokulttuuria vielä Suomessa jäljellä: ”ensiharvennusten rästit ovat mittavat ja tukin tuotannon mahdollisuus supistuu laajoilla aloilla”.
Ensiharvennus. Kuvituskuva. Kuva: Markku VuorikariMaanantain 28.10. Maaseudun Tulevaisuuden päivän pääuutinen kertoo, että "iso osa metsänomistajista lisäisi metsien hakkuita".
"Ilmastotavoitteet rajoittanevat kuitenkin hakkuiden kasvattamista", arvioi tutkimusylijohtaja Antti Asikainen Lukesta.
Valtion maihin Asikaisen lausunto voi sopia, mutta yksityinen metsänomistaja voi hakata vaikka kaikki metsänsä kerralla, jos niin päättää. Ja joku voi suutuspäissään päättääkin, kun hiilensidonnan varjolla ollaan vaatimassa jopa hiilensidonnasta hiilidioksidin päästäjiksi siirtyviä vanhoja lahokuusikoita suojeluun "ilmastonmuutoksen hidastamiseksi".
Hakkuiden mitoitusta koskevassa keskustelussa puhe jauhaa mielestäni tyhjää; kuutiometrien lisäksi olisi hyvä puhua myös hehtaareista ja hakkuutavoista.
Puunostajien imagomainokset ovat imeltyneet Venäjän puuntuonnin jälkeen Netta Musket -tasolle. Mikä mahtaa olla arki imeltelyn takana?
Jos puunhankinnan työntekijä haluaa saada tulospalkkion, hän ostaa ja korjuuttaa uudistushakkuita tai tukkia tuottavia väljennyshakkuita.
Tämä näkyy tilastoissa, ensiharvennusten rästit ovat mittavat ja tukin tuotannon mahdollisuus supistuu laajoilla aloilla. Samaan suuntaan vaikuttavat taimikonhoidon laiminlyönnit ja ikävä kyllä myös ajoin heikko laatu.
Opin työssäni tuntemaan joukon oivia metsäalan osaajia, jotka tekivät leimikot periaatteella "kirvestä sinne missä nopeimmin on hyvää menossa hukkaan, jos ei hakata": ylispuiden poistot taimikoista ja nuorten metsien ensiharvennukset ensin, sitten uudistushakkuita tai/ja väljennyksiä, jos myyjä niin haluaa.
Onko tätä kulttuuria vielä jäljellä minkä verran? Joko koneenkuljettajien ja -koneiden puute estää vanhan hyvän menettelyn metsien ja niiden omistajien parhaaksi?
Tukkien meno sellukattilaan on irvokasta. Kyllä sahojen hakkeesta sinne selluun saadaan pitkää kuitua niin, että ensiharvennukset sen puolesta voitaisiin ottaa tehokkaasti työn alle.
Vai voidaanko? Surullinen olo tulee. Meillä on tiestön ja siltojen korjausvelkaa miljarditolkulla. Nuorten metsien hoitovelka kasvaa. Tämä rapauttaa jo etäällä isoista markkinoista ahertavan Suomen mahdollisuuksia houkutella tänne rahaporukoita investoimaan.
Juha Aaltoila
toimittaja, metsänhoitaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
