Maanomistajia kuultu hirvineuvotteluissa

Keskiviikon Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 28.3.) MTK:n kenttäjohtaja Timo Leskinen väittää, että hirvitalousalueet eivät ota maanomistajien näkemyksiä mitenkään huomioon. Väite ei pidä paikkaansa.

Suomen kaikki 15 riistakeskusaluetta järjestävät sidosryhmätilaisuuden, joissa maanomistajien edustajat saavat kertoa mielipiteensä. Sidosryhmiä kuultuaan riistakeskusten alueneuvostot asettavat hirvitalousalueille tiheystavoitehaarukan kolmeksi vuodeksi.

59 hirvitalousalueen palavereissakin maanomistajajärjestöjä kuullaan. Tämän lisäksi vielä monet riistanhoitoyhdistykset järjestävät sidosryhmäneuvotteluja, joissa maanomistajien sana on vapaa.

Riistakeskusten (15 kpl) alueneuvostoissa on erikseen nimetty maanomistajajärjestöjen edustaja, samoin riistanhoitoyhdistysten hallituksissa. Alueneuvostoilla ei ole määräysvaltaa. Neuvostot voivat ainoastaan suosittaa hakemaan riittävästi pyyntilupia, ja näin on tehty.

Hirven kanta-arviot ovat vain arvioita, joissa on virheitä puoleen ja toiseen. Tämän talven hirvikannaksi on arvioitu 76 500–101 000. Todellista hirvimäärää ei tiedä kukaan.

Edellisvuodesta kanta väheni Etelä-Suomessa 12 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 11 prosenttia. Suurimmassa osassa Suomea metsästäjät ovat onnistuneet hienosti hirvikannan hoidossa.

Hirviä metsästävissä seuroissa ja seurueissa on metsänomistajia noin 80 prosenttia. Heillä on todellinen valta päättää, kuinka paljon pyyntilupia haetaan ja kuinka paljon niitä käytetään.

Hirven metsästys on vapaaehtoinen harrastus. Keskisuomalainen hirvenmetsästäjä vietti viime vuonna jahdissa keskimäärin 20 päivää, useimmat viikonloput lokakuun puolivälistä alkaen.

Leskisen mukaan Varsinais-Suomessa jätettiin huomioimatta jopa liikenneturvallisuus, kun hirvikannan tavoitetta mietittiin. Lounais-Suomessa autot törmäilevät valkohäntäpeuroihin ja kauriisiin monin verroin useammin kuin hirviin.

Pohjanmaalla toimitaan viisaasti, kun varaudutaan susien saalistukseen. Itä-Suomessa on jouduttu turvautumaan jopa hirvien rauhoittamiseen, kun metsästys ja suurpedot ovat harventaneet kannan kestämättömän alas.

Mitä maksamiseen tulee, metsästäjät maksavat metsissä arvioidut hirvivahingot. Eikä läheskään kaikki metsästäjiltä kerätty raha mene sinne, minne sen kuuluisi mennä.

Esimerkiksi Keski-Suomessa kerättiin hirven pyyntilupamaksuja 382 980 euroa vuonna 2017. Metsävahinkoja korvattiin vain noin 70 000 eurolla.

Kolmen vuoden aikana pelkästään keskisuomalaiset metsästäjät ovat maksaneet hirviluvista yli miljoona euroa enemmän kuin metsävahinkojen korvaamiseen on käytetty.

Metsästäjät eivät omista hirviä eivätkä synnytä uusia. Silti olemme joutuneet sylkykupeiksi, vaikka ainoana kansanryhmänä säätelemme hirvikantaa vapaaehtoisesti.